Tyhjää. Muistin täysi tyhjennys kuin
lumen sulaminen ja sulamisveden auringonpaisteessa haihtuminen. Se
kävi itsestään, kun viimeinen työpäivä päättyi.
Niin tosiaan luulin! On mukavaa olla
vain, olla ajattelematta mitään, tekemättä mitään. Vaikka
hieman tylsäähän tämä on. Akkujen lataamista, odottelua.
Odottelua? Siis minkä odottelua? Olisi
mukavaa olla joskus odottelematta mitään. Tai en ainakaan
välittäisi odotella työtarjouksia ja töiden alkamista, siis loman
loppumista. Oloneuvoksena oloakaan en välitä odotella.
Uh! Aivotko tyhjenneet? Siis eivät
suinkaan! En siis saanutkaan aivojani tyhjäksi niin kuin
ilmapallosta ilma pihisee pois. Turhia ajatuksia, niitä riittää!
Miten voisin saada köykäiset kesäloma-aivot? Semmoiset
huolettomat, kevyet, ilmavat, joissa olisi vain aurinkoisia
ajatuksia?