14. heinäkuuta 2012

Haikun historiaa

Pe 13.7.2012

EDIT: Olen kirjoittanut tämän paperisista muistiinpanoistani, enkä muistanut tätä Teppo Pihlajamäen sivua, joka on siis oman tekstini täydellisenä pohjana:

Tanka-runous kukoisti 800 – 1100 luvuilla Japanissa. Luultavasti ensimmäiset tankat olivat keisarien ja jumalien ylistämistä. Keisarillisessa hovissa järjestettiin  muodissa olevasta tanka-runomitasta kirjoituskilpailuja. Koska tanka oli muodoltaan lyhyt ja helppo, 5-7-5-7-7, sen  muistaminen ja levittäminen oli helppoa.
Sitten tankasta kehittyi renga, joka oli eräänlainen seuraleikki. Siinä runoilijat ketjuttivat rivejä. Se, joka aloitti, kirjoitti osuuden 5-7-5, mistä toinen jatkoi osuuden 7-7. Seuraava kirjoittaja vastasi 7-7 -osuuteen uudella 5-7-5 -osuudella jne. Näin rengaan saattoi tulla tuhansiakin osuuksia.
1300-luvulla tankan kehitys lopahti eikä se ollut enää muodissa, koska runot olivat liian paljon entisen toistamista. Sen sijaan renga oli suosittua ja syntyi ja tyrehtyi jatkuvasti paljon uusia koulukuntia. Koskaan ei voinut tietää, milloin joku pyytäisi uuden rengarunoketjun aloittamista, siksi runoilijat alkoivat tehdä itselleen varastoon muutamia 5-7-5 -aloituksia.
Tätä 5-7-5 -osaa nimitettiin hokkuksi. Mikä tahansa rengan osuus oli nimeltään haikai. Nämä sanat yhdistettiin 1800-luvun alussa muotoon haiku, joka nousi uuteen suosioon runoilijoiden keskuudessa ja samalla renga jäi pois muodista. (Teppo Pihlajamäki)
Haiku:
5 tavua
7 tavua
5 tavua

Haikueditori: http://teppo.tv/haikueditori/index.html

4. heinäkuuta 2012

Loma-aivot (100 sanan raapale)

Ke 4.6.2012


Loma-aivot ovat melkein kuin kesäaivot, mutta vielä paremmat. Niissä ei jyskä moottorien pauhu, korkeintaan suloinen puron solina.
Loma-aivoissa velloo kesäyön rauha, leutojen tuulten tasainen humina, lempeä laineiden liplatus. Kesäaivot ovat nyt lepotilassa, ne leijuvat lomassa kuin onnellinen ilmapallo taivaalla. Ei suihki suksi eikä purista kenkä paljasta jalkaa. Lämmin ilma sivelee kesäaivojen päälakea miellyttävästi, mikään ei kiristä, mikään ei stressaa; ei rakko kantapäässä, ei hyttysten ininä. Aurinkokaan ei laske.
Loma-aivot eivät tähystä syksyä, vaikka päivät lyhenisivät ja yöt pitenisivät tai päinvastoin. Tympeät talven hajut tuuletetaan ja ruusujen ja lehdokkien tuoksut imetään soluihin kuin hunaja. Loma-aivojen harmaissa soluissa kukkivat mansikankukat ja kissankellot.