7. marraskuuta 2011

Juoni

Ma 7.11.2011
Päivän motto: "Kirjoittamalla paljon oppii kirjoittamaan hyvin." Robert Southey

"Teoksessa voi olla yksi pääjuoni ja useita sivujuonia." (Oppimateriaali)
Aivan. Tekstissäni on juoni. Siis se punainen lanka, se pääjuoni. Mutta pitäisikö etukäteen miettiä joitain sivujuonia kenties, vai annanko tarinan vain viedä? Tekstin kirjoittaa itseään?

Oman ajatuksenjuoksuni parantamiseksi lainaan tekstiä Opetushallituksen sivulta Kunnari (kumi-Tarzanin Termikirjasto):
Juonen rakenne 
Kaikilla tarinoilla on alku, keskikohta ja loppu, mutta yleensä elokuva noudattaa tiettyä dramaturgista kaavaa.
  • Elokuvan aloittaa alkusysäys. Se on kestoltaan lyhyt ja pyrkii herättämään katsojan mielenkiinnon. Alkusysäys on usein tapahtuma, joka esittelee keskeiset henkilöt ja tutustuttaa katsojan elokuvan teemaan.
  • Esittelyjakso
  • kuvaa enemmän elokuvan henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan, tapahtumaympäristöä sekä aikakautta. Katsojalle annetaan myös vinkkejä mahdollisista ristiriidoista ja ongelmatilanteista.
  • Syventämisen
  • aikana katsoja pääse sisälle henkilöhahmojen maailmaan, katsoja saa lisää tietoa elokuvan henkilöistä ja heidän käyttäytymisensä syistä. Elokuvan juoni perustuu yleensä ristiriitaan.
  • Ristiriitojen kärjistymisen
  • jaksossa juonen kulku sekä pienet sivuristiriidat johtavat elokuvan perusristiriidan ratkeamiseen.
  • Ratkaisu
  • on avainkohtaus, johon elokuvan juoni huipentuu. Samalla katsojalle selviää, miten tarina päättyy.
  • Häivytys
  • auttaa katsojaa myötäelämään päähenkilön ilossa tai surussa. Se kertoo, miten päähenkilön kävi ja mitä sitten tapahtui.
  • Juonen rakenne voi sisältää myös ennakointeja, takaumia, kehyskertomuksen sekä avoimia kohtia.

Juoni ja juonikartta
 
Juoni tarkoittaa kirjan tai elokuvan tapahtumien kulkua. Sen avulla kerrotaan tarina. Tarinassa voi olla pääjuoni ja yksi tai useampia sivujuonia. Hyvä juoni syntyy siitä, että tarinan tapahtumat, jotka ovat peräkkäin, muodostavat uskottavan tapahtumaketjun. Juoni ei aina etene aikajärjestyksessä, vaan siihen voi tulla takaumia tai ennakointeja. Takauma tarkoittaa sitä, että juonessa palataan menneisiin tapahtumiin, ja ennakointi kertoo arveluja tulevaisuuden tapahtumista. Juonessa on yksi tai useampia merkittäviä tapahtumia eli juonenkäänteitä, joita kutsutaan käännekohdiksi.
Juonikartalla voidaan lyhyesti kertoa kirjan juoni ja juonen käännekohdat.
Alussa esitellään henkilöt, tapahtumapaikka ja joku ongelma. Alun jälkeen ongelmaa aletaan selvittää. Tarinan keskivaiheen jälkeen tulee huippukohta, jolloin ongelma selviää. Juonessa viimeinen vaihe on loppuratkaisu, joka on tarinan päätös.
Ei kai oppi ojaankaan kaada. Eli tässä voi piillä sitten se villakoiran ydin! Se, mitä tietoa juuri tarvitsen. ;)

5. marraskuuta 2011

Romaanin käsikirjoituksesta

La 5.11.2011

Olen jäljessä kässärini kanssa, jos Nanowrimoa ajatellaan. :) Pitäisi olla jo 4x1667 sanaa + tänään vielä 1667 sanaa, vaikka tekstini onkin jo aikaisemmin aloitetun käsikirjoituksen jatkamista. Elon laskuopin mukaan tänään pitäisi olla jo 6668+1667, yhteensä 8335 sanaa. Koossa on seitsemän lukua ja vasta 3026 sanaa ja 23813 merkkiä. Tosin tarina itsessään ei ole vielä kunnolla alkanutkaan.

Nanowrimoon en voi osallistua sanan varsinaisessa merkityksessä eli en aio saada tekstiäni valmiiksi marraskuun loppuun mennessä. :)
Sanotaan, että on taottava, kun rauta on kuuma. Minulla nyt sattuu olemaan useampikin rauta tulessa.

Eli tärkein on tosiaankin leipätyö, on pysyttävä työkuntoisena, enkä siis voi valvoa moniakaan öitä kirjoitellen tai piirtäen ja maalaten. En jaksa aamulla lähteä töihin, jos otan illat ja yöt vielä työkäyttöön, vaikka mielelläni sen tekisinkin.

Menossa olevassa kissa-projektissa tärkeintä on tällä hetkellä visuaalinen toteutus. Kun on monta rautaa tulessa, on valittava tärkeysjärjestys. Nanowrimo ehkä hiukan vauhdittaa käsikirjoitukseni valmistumista. Kissaprojekti on juuri nyt kiireisempi.

31. lokakuuta 2011

Etsi aikaa kirjoittamiseen tai nanowrimoon

Ma 31.10.2011

Mihin tämä syksy on oikein mennyt. Elokuussa olen viimeksi kirjoittanut tänne uskomatonta! Vaan työt ovat vaatineet oman aikansa ja väsymys! Olen usein ollut sangen väsynyt töiden jälkeen.

Jotkut aloittavat huomenna nanokuukauden. Katso esimerkiksi  nanowrimo-asia sivulta http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/2011/10/kuukaudessa-kirjailijaksi.html



Minulla on oma tapani kirjoittaa, enkä tiedä, pitäisikö se jotenkin kytkeä tuohon nanowrimoon. Ehkä. Saisivat ainakin jotkut asiat uutta potkua elämässäni.

paperblanks kuten monet muutkin blogistaniassa ovat miettineet, mistä ottaa aikaa kirjoittamiselle. Kiteytän tähän muutamia hänen ajatuksistaan (oma muokkaukseni):

1. Aseta tavoite
2. Etsiydy ympäristöön, jossa sinua ei häiritä
3. Muista tärkeysjärjestys: Jos kirjoittaminen on sinulle TÄRKEÄÄ, kirjoita kirjoita kirjoita!
4. Paperia ja kynä aina mukaan kaikkialle. Ties missä on PAKKO laittaa paperille muutama sana tai enemmänkin...
5. Älä ole liian kriittinen, älä jää jumiin, anna sanojen virrata

9. elokuuta 2011

Elokuisia ajatuksia

Ti 9.8.2011


Tässä kuussa on luovuttava kesästä, vaikka muistan, miten opiskeluaikana sinnittelin kesätunnelmissa vielä marraskuussa. Ruusut olivat puistossa silloin yhä lakastumattomina. Kylmyys oli kuivattanut ne pystyyn jähmettyneiksi rykelmiksi. Tumman verenpunaisina ne uhmasivat talven tuloa.
Turun seudulla satoi maahan jäävä lumi siihen aikaan vasta yleensä tammikuussa. Kuljin pikkukengissä ja eräs opiskelukaveri säälitteli jalkojani. Hän ei ymmärtänyt, että yritin siten varjella sydäntäni jäätymästä.
Niiltä ajoilta on inhoni talveen alkanut. Lumi saa minut pakokauhun valtaan ja mieleeni nousevat Rovaniemen keskuspuiston 40-asteen pakkasessa ritisevät ja paukahtelevat koivut. Siellä kulkiessani tunsin olevani kuin kuoleman kalmistossa.
Tällaisia ajatuksia nyt jo elokuussa nousee mieleen ja sydäntä kylmää lähestyvä syksy.

Kesä vaihtuu syksyksi

Ti 9. elokuuta 2011

Tuulee kasvoihin.
Jokin jäinen iskeytyy
sydämeen asti.

8. elokuuta 2011

Haiku tai/ja tanka päivässä

Ma 8.8.2011

"Tanka 
Tanka- ja haikurunot perustuvat tavujen lukumäärään.
Tanka
Tankarunossa on viisi säettä, joiden 31 tavua jakaantuu riveille seuraavasti: 5-7-5-7-7. Kolmea ensimmäistä säettä määrittää luontokuva, jossa kuvattavaa ei sanota suoraan. Luontokuvassa välittyy usein vuodenaika. Kahta seuraavaa määrittää kuvaan liittyvä ajatus tai uusi käänne. 
Lämpösi minut
herätti ja huomasin
kolme koivua
ensi kerran ulkona,
talven pihakynttilät.
(Vesa Niinikangas.) 
Tankaruno lepää puhtaan kuvan varassa. Metafora ei kuulu siihen. (Teletopelius)
Elokuun hymy
viileässä illassa.
Hiljaa hiipuva
on auringon katse,
syksyksi muuttuu silmiin.


Haiku tai/ja tanka päivässä

Ma 8.8.2011


Haiku
Haikurunossa on kolme säettä, joiden 17 tavua jakaantuu seuraavasti: 5-7-5. Haikuruno on puhtaana luontokuvana tai -ajatuksena pelkistetty. 
Metsätähtien
luokse, maataivaaseeni
on lyhyt matka.
(Heikki Niska.)
Kai Nieminen sanoo: Kun tanka ja haiku ovat mitallisesti lyhyitä ja tiiviitä muotoja, on sitäkin tärkeämpää, että niissä ei vähäistä liikkumatilaa tuhlata löysiin, abstrakteihin sanoihin, vaan mieluummin sitten käytetään epäsäännöllistä mittaa; pääasia on, että joka sana on merkityksellinen ja puolustaa olemassaolon oikeuttaan juuri siinä runossa. Moderni haiku on pikemminkin ajattelutavan kuin tavumäärän mitta."(Teletopelius)

"Haiku on japanilainen kolmisäkeinen runo, jossa on 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi suhteessa 5-7-5. Haikujen aiheet liittyvät yleensä luontoon, ja runot ovat asultaan pelkistettyjä, mietelauseenomaisia. Haikut kirjoitetaan japaniksi perinteisesti yhdelle pystyriville, mutta englantilaisittain kolmelle. "(Wikipedia)

Keltaista viljaa
elokuussa pelloilla.
Päivä lyhenee.

6. elokuuta 2011

Aamuverryttely

La 6.8.2011
Kirjoitan nykyisin ainakin raapaleen verran juttua, ennenkuin kirjoitan muita tekstejäni. Raapaleet laitan toistaiseksi tänne Siniseen salonkiin. Täällä ei käy kovin paljon porukkaa kommentoimassa ja muutenkaan, joten on aika rauhallista kirjoittaa.

Mietiskelyä (ei mikään raapale ? sadasta sanasta huolimatta)

Elokuussa aamuun tulee uusi sisäinen vivahde: Piat alkavat taas työt. Siinä on jotain painostavaa. En taida sitten oikein viihtyä työssäni, vai? Toisaalta on hyvä, kun on töitä tiedossa.
Olen tehnyt monenlaista työtä elämäni aikana. Kun aloittaa 13-vuotiaana, ehtii paljon. Ja ehdinhän vieläkin, jos Luoja elinpäiviä suo.
En juo nykyisin edes teetä aamuisin, aamukahvista puhumattakaan. En taida käydä kofeiinilla. ;) Jos oikein innostuisi jostain, niin siitä voisi olla vauhdittajaksi. Mistähän syystä aloin kirjoittaa näitä mininovelleja? Kirjoitusharjoituksinako? Toisaalta voisin kirjoittaa fantasiajuttuja näiden sijasta. Ehkä vaihdan niihin? Loma loppuu ja aikaa jää omiin juttuihin vähemmän. Mikä raapale tämä on olevinaan: Aamumiete? Irrottelu? Aivojen herättelyä?

5. elokuuta 2011

Miisku

Pe 5.8.2011
© Marja-Leena Kirjonen


MIISKU (raapale, 100 sanan mininovelli)

Se oli syntynyt kanalassa, rakasti tuorekurkkua ja säntäsi paikalle heti, jos ruokapöydässä munankuori rapsahti. Rikkoiko emo sille syötäväksi kananmunia vai ruokkiko isäntäperhe kissanpentuja niillä, en tiedä. Uroskissa se oli, pihamme lintujen ja muidenkin kauhu.
Kerran olin paljain jaloin kesämekossa puutarhassamme. Kissa väijyi lintuja omenapuiden alla. Huusin: Anna lintujen olla rauhassa! Siitäkös se suuttui ja kimposi silmilleni kynnet ojossa. Mikä hyppy ja loikkaus! Olin vaistomaisesti nostanut kädet eteen ja siinä se sitten roikkui kynsineen ranteissani. Veri alkoi valua pitkin paljaita käsivarsiani. Tuijotimme toisiamme silmiin ja käteni puristivat kissaa kurkusta, mutta ei minusta ollut kissaa kuristamaan. Kun kynnet heltisivät, paiskasin sen marjapensaaseen.

Sarjasta MUISTOJA, Kissanovellit

Pakinaperjantain koulunpenkillä-haaste

Pe 5.8.2011
Kuva: Joskus kauan sitten piirtämäni postikortti paperitaiteelle. ©Marleena

Elinkautinen (100 sanan raapale)

Ei ole kuin pari kuukautta, kun viimeksi istuin koulunpenkillä. Sen verran kesälomaa, että ehtii hetken henkäistä. Opettajan ikuinen osa jatkuu taas reilun viikon päästä. Ja taas koulunpenkillä istuvat tuhannet oppilaatkin ympäri Suomea. 
Rehtori sanoi meille uusille ylioppilaille vuosikymmeniä sitten, kun juuri olimme painaneet valkolakin päähämme: "Nyt olette sitten vapaita kuin taivaanlinnut!" Pyh, sanontahan se vain oli. Sitä seurasi vuosien opiskelu ja pänttääminen. Vapaudesta ei tietoakaan. 
Odotan eläkepäiviä innolla, josko silloin vapaus koittaisi!? Mutta sitä ennen taas aamu aamun perään tunnit, välitunnit, luokat, opettajainhuone, välituntivalvonnat, kokeitten korjailut, kirja- ja vihkopinot. Sellaista se on, kun on elinkautinen koulunpenkillä. Tule jo eläkevuosien vapaus!


Pakinaperjantain 245. haaste (klikkaa)

4. elokuuta 2011

Ja sitten rötöstelyä, viikon 31 Haastavaa kirjoittamista

Kuva: ©Marleena
To 4.8.2011


Rötöstelyä maalaismaisemassa (100 sanaa, raapale)

Sammakonkoipi näkyi enää suupielessä. Lopullinen nielaisu ja suupielten nuolaisu. Ateria oli nautittu. Ihka tuoretta sammakkopaistia. 
Toruin: Sammakkojen syöminen on ehdottomasti kiellettyä. Siitä tulee sakkorangaistus!
Muistan ulkoa uhanalaisten sammakkojen hinnat ja luettelin: Viitasammakko ja rupisammakko 34 euroa, tavallinen sammakko 17 euroa! 
Kissa katsoi minua paheksuvasti, mutta jatkoin: Jätä peltohiiret rauhaan! Niiden hinta on 67 euroa kappale. Menen vielä konkurssiin sinun paistiesi kanssa! Tiedä vaikka söisit viidenkympin koivuhiiriäkin! Nyt vain raksuja murkinaksi tai...! Yritin näyttää uhkaavalta.
Kesälomaa oli jäljellä viikko. Siinä ajassa ei ehditty rakentaa minkäänlaista kissanhäkkiä kesäpaikan pihaan. Niin Mikku-kissa jatkoi rötöstelyään sunnuntaihin. Silloin lähdettiin kaupunkiin. Mikku-kissan rötöstelypäivät maalla olivat lopussa.  

Tämän yön raapale (vaihe vaiheelta)

Keskiviikkona 3. elokuuta 2011

Versio 1:

Yön ääniä

Sulje silmäsi, kuuntele. Kaupungissa yön äänet ovat enimmäkseen liikenteen aiheuttamia. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puun oksalla. Lokit rääkyvät kilpaa toisilleen kimakasti. Silti yön äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys tai auton oven paukahdus.
Silmien avaaminen ei voimista ääniä. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin kaapista ja avaat vesihanan. Veden tulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heränneen. Tunnet paremmin kuin kuulet, miten neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen. 
Kohta et kuule edes omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Tässä vaiheessa sanoja on 115. Minun on poistettava siis 15 sanaa, mutta mitkä. Alan muokata, yliviivaan.

Sulje silmäsi, kuuntele. Kaupungissa Yöllä kaupungin yön äänet johtuvat ovat enimmäkseen liikenteestä liikenteen aiheuttamia. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puunoksalla. Lokit rääkyvät kilpaa toisilleen kimakasti. Silti yön äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys tai auton oven paukahdus.
Silmien avaaminen ei voimista ääniä. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin kaapista ja avaat hanan. Veden tulo Vesihana pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän heränneen. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka miten juodessasi neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen.
Kohta et kuule edes omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Tulos:
Sulje silmäsi, kuuntele. Yöllä kaupungin äänet johtuvat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puunoksalla. Lokit rääkyvät kimakasti. Silti äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei voimista ääniä. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin. Veden tulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen. 
Kohta et kuule omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Nyt sanoja on 104. Vielä on poistettava neljä sanaa! Mitkä? Katsotaanpa:

Sulje silmäsi, kuuntele. Yöllä kaupungin äänet johtuvat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puunoksalla. Lokit rääkyvät kimakasti. Silti äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys ja autonoven paukahdus.
Silmien avaaminen ei voimista ääniä voimista. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin hyllyltä. Veden tulo Vedentulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen. 
Kohta et kuule omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Pientä muokkausta ja sanojen poistoa, 100 sanaa ja nyt on raapale valmis:

Sulje silmäsi, kuuntele. Yöllä kaupungin äänet johtuvat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu puunoksalla. Lokit rääkyvät kimakasti. Silti äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei ääniä voimista. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin. Vedentulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen.
Kohta et kuule omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Vai onko? Olisiko imperfekti kuitenkin parempi?

Kuuntelin silmät kiinni: Yöllä kaupungin äänet johtuivat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voitti tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta olivat linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinui puunoksalla. Lokit rääkyivät kimakasti. Silti äänimaailma oli yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua toi mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei ääniä voimistanut. Kävelin äänettömästi keittiöön, otin hiljaa juomalasin hyllyltä. Vesihana piti kovaa meteliä ja pelkäsin koko talon heräävän. Tunsin paremmin kuin kuulin, kuinka neste valui alas kurkustani. Suljin tietokoneen, riisuuduin ja menin vuoteeseen.
Kohta en kuullut enää edes omaa tasaista hengitystäni saati kuorsaustani.

Vielä jotain pientä korjausta ja tässä vihdoin lopullinen versio:

Yön ääniä (sadan sanan raapale)

Kuuntelin suljetuin silmin: Yöllä kaupungin äänet johtuivat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voitti tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja koneen tuulettimen suhinan hiiren napsahdusten taustalta. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta olivat linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset ja tuuli, joka keinui puunoksalla. Lokki rääkyi hetken. Silti äänimaailma oli yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua toi mopon päristys ja autonoven paukahdus. 

Silmien avaaminen ei ääniä voimistanut. Kävelin äänettömästi keittiöön, otin hiljaa juomalasin hyllyltä. Vesihana piti meteliä ja pelkäsin koko talon heräävän. Tunsin paremmin kuin kuulin, kuinka neste valui kurkussani. Suljin tietokoneen, riisuuduin ja menin vuoteeseen.

Kohta en kuullut enää edes omaa tasaista hengitystäni saati kuorsaustani.


2. elokuuta 2011

Taulu

Ti 2.8.2011

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Taulu
Sangen kriittisin silmin sitä katsoo nyt. Siitä on jo 16 vuotta, kun maalasin sen. Todellakin. Ei ihme, että katson sitä arvostellen. Murrosikäinen taulu, ehkä pahimmassa puberteetissa. Oikeastaan minun pitäisi ymmärtää tuota tauluani nyt, sen iän takiakin. En saa olla liian ankara. Toisaalta taulu on ihan entisensä. Ei siinä ole nähtävissä mitään fyysisiä muutoksia niin kuin ihmisillä tuossa iässä olisi.

Mikähän sai minut maalaamaan tuon taulun, karhujen hääkuvan? Muistan innostuneeni maalaamaan monia hääkuvia, tai ainakin pari kolme. Kaksi niistä olen antanut lahjaksi. Tämä nalletaulu on jäljellä. Tyttäreni oli silloin 6-vuotias. Tavallaan maalasin hänelle.

Taulussa on siis hääpari. Morsiammella on valkoinen huntu ja hääpuku, sulhasella on smokki tai ainakin tumma puku. Mutta rusetti on punainen. Miksikohän maalasin sulhaskarhulle punaisen rusetin? Rakkauden symboliksi?

Tuohon aikaan kokeilin myös maalata naivistisia tauluja. Siis oikein tosissani yritin. Ensimmäisiä kertoja.   Olinhan kyllä saanut klassisen taidekoulutuksen, elävää mallia kolme vuotta, ensin kaksi vuotta hiilellä ja kolmas vuosi öljyllä. Ja anatomiaa luentoina myös. Lisäksi kipsipystien ja -reliefien pikkutarkkaa jäljentämistä kaksi vuotta. Tein muutamia naivistisia yrityksiä kuitenkin. Ja innostuin sitten lastentaulujen maalaamisesta. Tein tosiaan monta samalla tyylillä.

Mutta tuo nallepariskunta. Mitä siitä sanoisin? Söpö kai jotenkin. Morsiamen hääpuku sensijaan, hmm... Ja hääkukkakimppu? Mitähän kukkia ovatkaan? En muista, olisinko tarkoittanut ne ruusuiksi. Kukiksi kuitenkin. Eihän hääkimpussa ole paprikoita, eikä minitomaatteja tms. Nostaakohan morsian hääpukunsa oikeaa helmaa, niin että alushamekin vilahtaa, vai onko kysymyksessä maalarin tekemä virhe? Ei näytä oikein vakuuttavalta. Morsiushuntukin taitaa olla aika lyhyt. No, eihän parilla ilmeisesti ollut morsiusneitoa laahusta kantamaan.

Perusilmeissä siinä seisovat. Onkohan tullut kiire avioon? Jokohan siinä ollaan pieniin päin? Ei siitä saa selvää, kun ovat tanakoita punkeroita molemmat. Hah hah, miten hassut housutkin nalleherralla on! Eikä kummallakaan kenkiä! On se metsäläistä hommaa, vaikka oikein potretissa poseerataan. Pelkka häävalokuva ei näemmä riittänyt. Piti saada oikein maalaus.

Tausta on pelkästään vihreää ja sinistä. Muistan, miten inhosin tuota väriyhdistelmää 16-vuotiaana. Minulla oli tummansininen vekkihame ja vihreä villatakki. Inhosin niiden yhdistelmää, mutta piti vain kestää. Ei meillä ostettu vaatteita joka mielialan mukaan. Hame kevätjuhliin ja hame joulujuhliin. Ja se oli jo paljon. Samaa puseroa pidin koulussa koko vuoden. Pesin sen aina viikonloppuna itse nyrkkipyykkinä.

Mutta nalleparin perusilme on vakaa. Ei hymyn häivää. Vakaasti on asteltu vihille. Metsäkirkossa kenties. Olikohan kettu pappina? Vai joku toinen kontio? Tyttönalle on hieman lyhyempi kuin poikanalle, siis morsian sulhasta. Tässä ollaan varmaan jo aviopari ja seremoniat takana. Olikohan paljon häävieraita? Kenties koko metsän väki? Sulassa rauhassa ja sovussa kai sentään. Ei mitään puukkojunkkarihäitä? Vaan mistä sen tiedän, kun olen maalannut vain hääparin.

Toivottavasti liitosta on tullut sopuisa ja hyvä kaikinpuolin. Saivatkohan paljon pikkukarhuja? Jokohan ne niiden pikkukarhut ovat jo saaneet omia pikkukarhuja? Ja monia liittoja on varmaan solmittu kuten tässä taulussa. Nuorilta näyttävät tuossa molemmat. Vaan niinhän sitä hääkuvissakin näytetään. Ihan nuorilta ikuisesti.

Pakinaperjantain haaste no 244,  29.7.2011

Tapettipula!

Tiistai 2. elokuuta 2011

Olen ihan onneton ;) kun en löydä oikeanlaista tapettia blogilleni! Blogger tarjoaa vain kaikkea kauhean räikeää taustaa ja tapetti, joka minulla oli aikaisemmin käytössä, on suunniteltu vanhan bloggerin kaksipalstaiselle blogille.

Kokeilen nyt tätä.

1. elokuuta 2011

Älä lähde, kesä!

Maanantai 1.8.2011
Kuva: © Marleena

Älä lähde kesä!

Älä lähde, kesä! Viipyisit vielä. 
Ole vielä luonamme pimenevissä illoissa, 
omenien punastuvissa poskissa,
pienten lasten riemuissa hiekkalaatikolla. 

Tuulen puhallus viilenee otsalla
ja hellettä ei ole nostamassa hikeä pintaan.
Lakastuvien kukkien terälehdet putoilevat
kuin muistot mielen pohjalle, unohduksiin.
Ja sade on murheellinen kyynel ikkunalasissa.

Älä lähde vielä, kesä! Älä jätä meitä syksyn piiskan alle,
lempeää lämpöäsi kaipaan, kukkiesi tuoksua.
Kirpeillä pihlajanmarjoilla hyvästelet meidät,
täytät sylimme punaisilla viinimarjoilla, mustikoilla.

Mutta minä kaipaan makeita mansikoitasi,
niitä anna meille, taivaan täydeltä aurinkoa, 
tuulen suloisia suukkoja!
Uimarantojen hellivää vesihoitoa!
Älä mene pois! Älä meitä jätä!

Meri on niin suolainen, niin kohiseva myrskyinen tänään,
taivas harmaa ja tuhannella pilvilaivalla purjehdit pois.
Miksi väsyit meihin, ihana kesä?
Missä ovat omenankukkasi, kukkivat kirsikkapuut?

Hetket niin salamoina vilahtelevat tuokiot,
viilettää niittyjen perhosten parvi, sudenkorennot
ja leppäkertut piiloihin syksyn ja talven tieltä.
Kesä, miten rakastinkaan sinua, sinä petturi,
menet jonnekin ja jätät minut!

Jätät minut odottamaan, lupaustesi suuret kuvat
painavat sydäntäni. En tahdo luopua vielä.
Vielä hetki viivy kanssani, vielä hetki!
Mutta näen, miten lintujen parvet kannattelevat 
taivaalla enää viittasi liepeitä, 
jälkeesi jäävät vain kurkiaurojen vanat
saattueesi kadotessa kauas. 

Ja minun on, niin kuin aina on ollut:
tyyni ja suloinen ikävä, niin kipeä
kuin ikävöisin häntä, jota en voi unohtaa.
Tiedän, ettet petä lupaustasi, tulet jälleen
lintuinesi, kukkinesi, laulavine puroinesi.
Mutta siihen on matkaa kokonainen syksy,
kokonainen talvi.  

Et voi jäädä, enkä minä voi lähteä.
Hyvästelet minut niin tylysti, leppymättömästi,
yhä kymenevin suudelmin kuin et olisikaan enää sama kesä.
Uskot, että odotan sinua ikuisesti
ja niin minä odotankin. Odotan täällä ja aina.
Odotan sydämen ikuista kesää.

- Marja-Leena Kirjonen -

31. heinäkuuta 2011

Mietteitä kirjoittamisen haihattelusta

Kuva: © Marleena
Su 31.7.2011
Tänään heittäydyn runolliseksi (?) ja mietin tätä kirjoittamistani. Aika tallattu polku on. Mutta sangen roskainen. Paljon on siivottavaa.
Pitäisi käydä taas kerran läpi runot, joita on ainakin salkullinen. Tai parikin. ;) Ja suorasanaiset tekstit. Yksi tai kaksi tärkeää muistivihkoa on kateissa.
Yksi kässäri alullaan vain lyijykynällä kirjoitettuna versiona. Pitäisi näpytellä koneella toinen raakaluonnos siitäkin digitaaliseen muotoon. Näkisin sitten, onko siitä mihinkään. Muistan, miten innoissani olin siihen liittyneestä ideasta ja juonen poikasesta. Voisikohan se vielä innostaa uudestaan?
Leipätyöt ovat keskeyttäneet hyvät kirjoitusprojektit. Mitä kun raahautuu työpäivän jälkeen kotiin lopen uupuneena päivästä ja viikosta toiseen. Mitäs silloin muuta tekee kuin nauraa pöytälaatikosta pursuileville teksteilleen: Hullun hommaa! Pelkkää hömpötystä! Tärkeää on vain saada palkka ajallaan ja maksaa laskunsa. ;) HUS kirjoittamisen haihatus! Mitä siitä jos monet ovat menneet jo ohitseni ja polun päässä hurraavat omille saavutuksilleen! Minä puurran työmaalla, jota ei voi sanoa haihatteluksi!
Silti haihattelu on pysyvä ominaisuuteni: kirjoittaminen. Tavalla tai toisella.
Koulutyttönä kirjoitin pinokaupalla päiväkirjoja ja minulla oli lukuisia kirjekavereita Suomessa ja ulkomailla. Jossain vaiheessa kirjoittamisesta tuli työ, mainostekstejä! Sitä äitini ei sentään pitänyt haihatteluna! Vaikka eikös mainostekstien kirjoittaminen jos mikä ole haihattelua!
Vaan pääseekö pantteri pilkuistaan? Tässä sitä kirjoittelen blogiakin taas. Ja suunnittelen yhä vaan kirjoittamista. Kotitöitäkin on miljoona rästissä ja pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä.
Mutta kirjoittamista, kirjoittamista en sitten millään jätä! (:

30. heinäkuuta 2011

Kirjoittamiseen liittyvää opastusta yms.

La 30.7.2011

"Kirjoittamista oppii kirjoittamalla...

Maailma pursuaa kirjoittamisen oppaita, mutta tuskin niiden lukemisesta haittaakaan on. Jos joku kirja on mainittu useamman kerran, editoin, kun ehdin. Tämä sivu siis elää jatkuvassa kasvussa. ;) Kenties?

Siispä tässä lista, jota aion täydentää pikkuhiljaa, jos jotain uutta tulee vastaan:


Ahti, Risto ja Toivonen, Markku 1994. Runouden kuntokoulu. Kirjapaja, Helsinki.
Andersson, Claes 2002, Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus. Kirjapaja, Helsinki.
Doubtfire, Dianne 1987 (1978), Aiotko kirjoittaa romaanin? Suom. Liisi Huhtala. Kirjayhtymä, Helsinki.
Enwald, Liisa 1980, Luova kirjoittaja. Nuoren voiman liiton kirjoittajakurssi. Gummerus, Jyväskylä.
Jonsson, Curt 1996 (1995), Luova kirjoittaminen. Suom. Reijo Lundahl. pagina, Helsinki-Tukholma.
Haavikko, Ritva (toim.), Miten kirjani ovat syntyneet? WSOY, Helsinki.
Lehtinen, Torsti 2003, Sanojen avaruus. Luovan kirjoittamisen opas.Kirjapaja, Helsinki.
Vakkuri, Kai 2001, Sinä kirjoitat kirjan: Luovan kirjoittamisen opas. BSV kirja, Helsinki.
Vakkuri, Kai 1997, Sinä kirjoitat radiokuunnelman: Opas ja ohjeita sekä kaksi kuunnelmakäsikirjoitusta. BSV kirja, Helsinki.
Waltari, Mika 1994 (1935), Aiotko kirjailijaksi? Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä mitä nuoren kirjailijan tulee tietää. WSOY, Helsinki.

Ritva Haavikko (toim.)  Miten kirjani ovat syntyneet (WSOY), neljä osaa kirjailijoiden omia tulkintoja kirjoittamisestaan, 1980-2000.
Terhi Rannela: Kirjoita nuorille. 136 sivua. BTJ Kustannus 2010.
Kimmo Svinhufvud: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen, Tammi

Kari Ojala: Ensimmäinen painos. Sidottu, 360 s. Piirrokset Helena von Alfthan. Etukeno (ISBN 952-99593-3-8) Ilmestynyt 11.10.2006, pdf
Jari Tervo: Kallellaan
Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin, Art House 2004
Ylva Karlsson ja Katarina Kuick: Kirjoittamisen ihanuus - Nuoren kirjoittajan opasSuomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom; Karisto 2010
Kirsti Manninen: Kirjoittajan opas, Otava 1987

Juha Salminen, Pekka Sirkiä: Sci-Fi –  Novellin kirjoittaminen, Suomen tieteiskirjoittajat

Kirstinä Väinö: Kirjailijan tiet, Esseitä, Tammi 2005

Ekholm, Lasse: Jutun juuri. Kirjoittajan opas. Tammi

Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajalle (Alkuteos 1986: Writing Down the Bones: Freeing the Writer Within) 2004, 221 s. Kansanvalistusseura, Helsinki. suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari
Natalie Goldberg: Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää (Alkuteos 1990: Wild Mind. Living the Writer's Life) 2004, 222 s. Kansanvalistusseura, Helsinki. suom. Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen
Natalie Goldberg: Hyvä kaukainen ystävä - Kuinka kirjoittaa elämäntarina. Kansanvalistusseura 2003

Stephen King: Kirjoittamisesta
Dorothea Brande: Becoming a writer
Orson Scott Card: How to Write Science Fiction and Fantasy

Julia Cameron: Tie luovuuteen (The Artists Way).
(Julia Cameronin elämäkerta The floor Sample)
Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto

Ray Bradburyn Zen in the Art of Writing
Anne Bernays and Pamela Painter: What if? Writing Exercises for Fiction Writers
John Singleton: The Creative Writing Workbook
Francine Prose: Reading Like Writer: A Guide for People Who Love Books and for Those Who Want to Write Them.

Twyla Tharp: The Creative Habit.
Twyla Tharp: How I Write, The Secret Lives of Authors
David Lodge: The Art of Fiction

Olof Lagercrantz: Om konsten att läsa och skriva

Claes Andesson: Luova mieli

Arto Seppälä, Markku Hattula: Sanasi sun
Tuulaliina Varis: Kaksi kesää, kaksi kirjaa

Charles Bukowski: Kaupungin kaunein nainen
Eeva Kil:pi Naisen päiväkirja
Johanna Sinisalo: LasilmäCarlos
Maria Dominiguez: Paperitalo
Ansen Dibell: Elements of Fiction Writing – Plot

Marja-Riitta Vainikkala & Marja-Liisa Kaltila: Sanasta kuvaksi - kuvasta sanaksi. Kansanvalistusseura 2008
Liisa Enwald & Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen & Anja Vähäaho: Elämä tarinaksi. Kansanvalistusseura 2003

Vesa A. Korhonen: Hyvä, parempi, valmis- eli miten kirjoittaa se loppuun asti, Pehmeäkantinen, 160 sivua. 1. painos 2009, ISBN 978-952-67039-4-7, 2. painos 2010, (e-kirja) ISBN 978-952-5907-00-1

Bruce Holland Rogers: Word Work - Surviving and Thriving as a Writer
Ray Bradbury: Zen sanataiteessa. Esseitä luovuudesta.
Natalie Goldberg: Writing Down the Bones
Anne Lamott: Bird by Bird. Some Instructions on Writing and Life.
Dorothea Brande: Becoming a Writer
Hirvonen & Silfverberg: Sata sivua
Vacklin & Rosenvall & Nikkinen: Elokuvan runousoppia
Stanley Fish: How to Write a Sentence: and How to read One


Alasilta, Anja: Näin kirjoitat tehokkaasti : viestintäopas työelämän kirjoittajille. - Helsinki: Inforviestintä, 1999. - 239 s.
Alasilta, Anja: Näin kirjoitat tietoverkkoon : viestintäopas paperin maailmasta verkkojen aikaan.- Helsinki: Inforviestintä, 1998. - 206 s.
Hirsijärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. - Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. - 432 s.
Iisa, Katriina & Kankaanpää, Salli & Pihl, Aino: Tekstintekijän käsikirja. - Helsinki: Yrityskirjat, 1997. - 451 s.
Leino, Pirkko: Taitavan kirjoittajan kielenhuolto : opiskelijan opas. - Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus,  1996. - 144 s.
Miestamo, Riitta: Kielineuvo. - Helsinki: WSOY, 1999. - 205 s.
Miten kirjoitan tieteellisen artikkelin : tieteellinen kirjoittaminen ja kansainvälinen julkaiseminen / toim. Pirkko Niemelä & Kirsti Lagerspetz & Kari Lagerspetz & Risto Näätänen. - Porvoo: WSOY, 1991. - 120 s.
Mälkiä, Matti: Teksti- ja kirjallisuusviitteiden laatiminen. - Tampere: Tampereen yliopisto, 1994. - 155 s. (Tampereen yliopisto, Hallintotiede 1994; B 6)
Ohjeita tutkielman kirjoittajille / Anneli Lieko & Laila Lehikoinen & Kaino Laaksonen & Silve Kiuru, uudistettu laitos. - Helsinki: Yliopistopaino, 1993. - 74 s.
Oja, Heikki: Ideasta kirjahyllyyn eli miten voin julkaista ja myydä yleistajuisen tiedekirjan tämän päivän Suomessa  - ja säilyä hengissä. - Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta, 1987. - 120 s.
Soikkanen, Timo & Vares, Vesa & Ågren, Maria: Lähdetekniikka poliittisessa historiassa. - Turku, 1998. - 46 s. (Turun yliopisto, poliittinen historia. Opintojulkaisuja;  2/1998)
Taitava kirjoittaja : opiskelijan opas / Irma Lonka & Kirsti Lonka & Pirjo Karvonen & Pirkko Leino. - Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1996. - 69 s.
Tieteellinen kirjoittaminen / toim. Merja Kinnunen ja Olli Löytty. - Tampere: Vastapaino, 2002. - 204 s.
Tieteestä tiedottaminen : tutkimustiedotuksen ja tieteen yleistajuistamisen opas / toim. Annikki Väisänen. - Helsinki: Valtion hallinnon kehittämiskeskus - Suomen Akatemia, 1987. - 104 s.
Tirronen, Kerttu & Rautanen, Teemu & Ukskoski, Leena: Tutkijan julkaisuopas. - Espoo: VTT, 1998. - 96 s. + liitt.
Tuisku- Reinilä, Leena: Alustus seminaari raportti referaatti. - Helsinki: Kirjayhtymä, 1977. - 159 s. (Käytännön viestintää; 2)
Tutkimusviestinnän opas : tutkimusten ja selvitysten laatiminen ja julkaiseminen / toim. Paul Fogelberg. - Helsinki: Valtion koulutuskeskus, 1986. - 152 s. (Valtion kulutuskeskuksen julkaisusarja; A-6)
Anttila, Anu-Hanna: Ohjeisto tieteellisen tutkielman tekoon.3. uudistettu painos.- Turku: Turun yliopisto/ sosiologian laitos, 2000. - 45 s. + liitt. (Sosiologista keskustelua - Sociological discussions, University of Turku, Department of Sociology; B 37)Auvinen, Juha & Noponen, Martti: Ohjeita pro gradu -tutkielman tekijöille. 4. tarkistettu painos. - Helsinki: Helsingin yliopisto. Yleisen valtio-opin laitos, 1996.-  50 s.
Bergholm, Bettina: Vägen till bra arbeten. - Helsingfors: Forskningsinstitutet vid Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, 1998. - 59 s. (Svenska social- och kommunalhögskolans kompendier; 4)
Eco, Umberto: Come si fa una tesi dia laurea : le materie umanistiche. IV ediziione. - Milano: Bombiani, 1996. - 249 s.
Eco, Umberto: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään.- Tampere: Vastapaino, 1989. - 202 s.
Ekholm, Kai & Heinisuo, Rami: Tee gradu! Verkkoajan tutkielmantekijän opas. - Helsinki : BTJ Kirjastopalvelu, 2002. - 130 s.
Fogelberg, Paul & Herranen, Marja & SinikaraKaisa: Tuumasta toimeen : tutkielman tekijän opas. - Helsinki: Yliopistopaino, 1989. - 56 s.
Gothóni, René: Oletko neuvoton : lohdutuksen sanoja opinnäytteen laatijalle. - Helsinki: Yliopistopaino, 1991. - 75 s.
Hakala, Juha T.: Creative thesis writing : a guide to development and research work - Helsinki: Gaudeamus, 2000. - 126 s.
Hakala, Juha T.: Graduopas : melkein maisterin niksikirja.- Helsinki: Gaudeamus, 1999. - 252 s. Huom. Kurssikirjahylly
Hakala, Juha T.: Snart magister? Guide för examensarbetet. - Helsingfors: Gaudeamus, 2001. - 212 s.
Hentilä, Seppo: Poliittisen historian opiskelijan opas : opetus ja opiskelu; tentit ja tenttiminen; tutkielman laatiminen. - Helsinki: Helsingin yliopisto, Yhteiskuntahistorian laitos, Poliittinen historia, 2000. - 166 s. Opas on myösverkossa.
Iso gee : gradua ei jätetä! / toim. Merja Kinnunen & Olli Löytty. - Tampere: Vastapaino, 1999. - 159 s.
Kansainvälisten suhteiden tutkimusopas, toim. Monica Tennberg. - Rovaniemi:P.S.C. Inter : Lapin yliopisto, 2002. - 238 s. (Julkaisuja / P.S.C. Inter, ISSN 1455-8718 ; 3) Huom. Hv Sosiologia-hyllyssä
Karisto, Antti & Seppälä, Ullamaija: Maukas gradu : valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. - Tampere: Vastapaino, 2004. - 158 s.
Kohti karonkkaa : neuvoja väitöskirjaa tekevälle / toim. Kristiina Patja, Ilpo Huhtaniemi, Elina Ikonen, Kimmo Kontula. - Helsinki: Duodecim, 1999.- 284 s.
Koskiaho, Briitta: Ohi, läpi ja reunojen yli : tutkimuksenteon peruskysymyksiä. - Helsinki: Gaudeamus, 1990. - 206 s. Huom. Hv Sosiologia -hyllyssä.
Lehikoinen, Anja & Soikkanen, Timo: Opas poliittisen historian opiskeluun ja tutkielman laatimiseen : tenttiluku-, essee-, proseminaari- ja pro gradu -ohjeita. 3. uudistettu painos. - Turku, 1985. - 56 s. ( Turun yliopisto, poliittinen historia. Julkaisuja C: 18)
Pere, Pekka: Proseminaariohjeet. - Helsinki: Helsingin yliopisto, kansantaloustieteen laitos, 2000. - 18 s. (Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitos. Opetusmonisteita; 3:2000)
Pihlaja, Hannu: Tutkielmaa tekemään. - Lahti: Soceda, 2001. -   215 s.
Tutkimus ja sen raportointi / Sirkka Hirsijärvi, Pirkko Liikanen, Pikko Remes, Paula Sajavaara.  4.-6. painos. - Helsinki: Kirjayhtymä, 1995. - 172 s.
Uusitalo, Hannu: Tiede, tutkimus ja tutkielma : johdatus tutkielman maailmaan. - Porvoo: WSOY, 1991. - 121 s.
Yli-Luoma, Pertti V. J.: Ohjeita opinnäytetyön tekemiseen. - Sipoo: International Multimedia & Distance Learning, 2001. - 100 s.
Barras, Robert: Students must write : a guide to better writing in course work and examinations.- London: Methuen, 1982.- 149 s.

Chicago manual of style : The essential quide for writers, editors and publishers. 14th ed. - Chicago : University of Chicago Press, 1993. 921 s.
Doing postgraduate research, ed. by Stephen Potter.- London : SAGE, 2002. - 191 s. Huom. Kurssikirjahyllyssä
The Economist style guide : the best-selling guide to English usage. 7th ed. - London: Profile Books, 2001. (The Economist books)
A guide to writing sociology papers / coordinators and editors Judith Richlin-Klonsky and Ellen Strenski. - New York:  St. Martin's Press, 1991. - 184 s.
Higham, Nicholas J.: Handbook of writing for the mathematical sciences. - Philadelphia: SIAM, 1993. - 241 s.
Huff, Anne Sigismund: Writing for scholarly publication. - Thoudand Oaks, Ca: Sage, 1999. - 185 s.
Linnasalmi, Leena & Laine, Päivi: Business letters and e-mail. 3th rev.ed. - Helsinki: FINTRA, 2000. (FINTRA-julkaisu; 112)
McCloskey, Deirdre N.: Economical writing. 2nd ed. - Prospect Heights (Ill.) : Waveland Press, 2000. 98 s.
Mullins, Carolyn J.: A guide to writing ans publishing in the social and behavioral sciences. - New York: John Wiley, 1977. - 431 s.
Publication manual of the American Psychological Association. 5th ed. - Washington : American Psychological Association, 2001. 439 s.
Smedley, Christine S. & Allen, Mitchell: Getting your book published. - Newbury Park, Ca.: Sage. - 14 s.
Vaugham, Roger J. & Buss, TerryCommunicating social science research to policymakers. -  Thousand Oaks : SAGE, 1998. 159 s. (Applied social research methods series ; vol. 48) - Huom. Sarjajulkaisut -kokoelmassa: Applied...

JATKUU...?

29. heinäkuuta 2011

Kustannussopimuksista

Pe 29.7.2011
Selasin kustantajien sivuja. Ajatellaan, että on olemassa hyvä käsikirjoitus, joka menee ilman muuta tavalla tai toisella läpi kustantajalla kuin kustantajalla, eli se kuuluu esim. Mediapinnan 5 %:iin.

Aloitetaan siis tästä kustantajasta. Tätä Mediapinta vaatii ja tarjoaa kirjoittajalle: Mediapinta Oy:n yleiset sopimusehdot.

Avataanpa sitä hiukan:

Kirja tai kirjasarja kuuluu sopimuksen jälkeen kustantajalle
"Tekijällä ei ole oikeutta omalla tai toisen kustannuksella, julkaista teosta, jonka voidaan katsoa olennaisesti rakentuvan tässä sopimuksessa mainitun teoksen varaan."
Toisin sanoen, jos olet kirjoittamassa sarjaa, koko sarja kuuluu Mediapinta Oy:lle myös. Kuitenkin, kun teos on loppuunmyyty ja kustantaja ei tekijän pyynnöstä ole vuoden kuluessa ottanut uusintapainosta, niin rajoittamaton kustannusoikeus siirtyy takaisin tekijälle. Kustannussopimuksen voi purkaa, jos kustantaja tekee konkurssin.

Kirjan julkaisuasu ja kansi ja kirjan nimi
Lisäksi kustantaja päättää kirjan julkaisuasusta ja nimestä, myös kirjasarjan nimestä, vaikka neuvotteleekin siitä kirjoittajan kanssa.

Painosmäärä, markkinointi ja kirjan myyntihinta
Teosten painomäärän ja uusien painosten painomäärän päättää edelleen kustantaja, samoin kuin markkinoinnin ja kirjan hinnan.

Kirjoittajan palkkio
Pelkistäen kustannussopimuksessa määrätään tekijänpalkkioprosentti, joka voi olla kiinteä tai menekin mukaan porrastettu ja sidosasusta riippumatta pehmeäkantisen mukaan. Kustantaja tilittää rahat kirjoittajalle kerran vuodessa toukokuuhun mennessä.

Vapaakappaleet
Kirjoittaja saa 20 kirjaa jokaisesta painetusta 1000 kpl:sta. Ilmaisia arvostelukappaleita kustantaja jakaa näistä korkeintaan 200 kappaletta (tuskin kuitenkaan 1000 klp:n painosmäärästä) ja maksaa kirjoittajalle, jos ylittää määrän. Kustanjan sisäiseen käyttöön tulevia työkappaleita ei lasketa tuohon määrään mukaan.

Toteutus kirjaksi
Jos kustantaja ei tee kustannussopimusta neljän kuukauden kuluessa, kirjoittaja voi tehdä sopimuksen toisen kustantajan kanssa.
Sopimuksen tekemisen jälkeen kustantajan on julkaistava kirja ja ryhdyttävä markkinoimaan sitä 18 kuukauden kuluessa, muuten sopimus raukeaa ja kirjoittaja saa pitää maksetun tekijänpalkkionpalkkion ennakon. Aikaa voidaan pidentää, jos kysymyksessä on force majeure.

Selatessani nettiä löysin valmiin lakimiehen tekemän sopimusmallin, joka maksaa tällä hetkellä 19 euroa: Sopimusmalli
Suomen Tietokirjailijat ry:n sivuilla on myös ohjeita tähän asiaan liittyen. Kannattaa myös tutustua  Music Finlandin ohjeisiin, vaikka ei olisikaan tekemässä sopimusta mihinkään musiikkiin liittyvästä.

Jos asia kiinnostaa lue myös tämä Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2005:13
Ja tällainenkin blogi on olemassa Idiootti
Suomen Kirjailijaliitto perustaa ajattelunsa tekijänoikeuslakiin.
Tekijänoikeuslakia kannattaa tutkia aloittamalla vaikka Wikipedian sivulta.
Suomen Tietokirjailijoilla on netissä Kustannussopimuksen ABC (pdf)
Katleena Kortesuo ruotii asiaa Ei oo totta -blogissaan
Henna Helmi Heinosen ajatuksia ensimmäistä kirjaa julkaistessaan

Ehkä palaan aiheeseen myöhemmin. Nämä asiat ovat aina ajankohtaisia jokaiselle, joka tuo julkisuuteen tekstejään.

28. heinäkuuta 2011

Viisi eri tekstiä

To 28.7.2011
Laskin, että minulla on viisi eri tekstiä, joita olen kirjoitellut jonkin verran eteenpäin. Onkohan siinä liian monta? Kahta olen kirjoittanut jo sivukaupalla. Toinen on jonkinlainen romaanin runko, toinen taas lyhyempi tarina, jonka voisi muokata romaaniksikin.

Tulostin kaikki eilen. Oliko siinä mitään järkeä, en tiedä. Lueskelin sitä runkotekstiä ja mietin, miten jatkaisin. Lukuja on koossa vasta seitsemän ja niitä pitäisi muokata ja laajentaa. Ne koostuvat nyt melkein perusasioista. Myös päähenkilön nimeä olen miettinyt usein ja vaihtanut useita kertoja.

Jotenkin junnaan samoissa kuvioissa nyt. Ajattelin, että tulostaminen auttaisi, mutta enpä tiedä. Montakohan sivua kirjaa tulee A4:stä? Pitäisi laskea. Tuskin yksi A4 on yksi sivu kirjassa, normaalikokoisessa kirjassa, jossa teksti on jotain 11 pistettä? Olisiko sivuja kirjassa 1,5 A4:ään verrattuna? Olen liian laiska laskemaan. Eli siis Kaksi A4:sta olisi kolme sivua kirjassa? Mikähän on sanamäärä tuommoisessa tavallisessa kirjassa?
Kaikkea sitä miettiikin. Tosin olen enemmän tiivistäjä kuin lavertaja (vrt. laventaja). Tiivistän mieluummin kuin lisään sanoja. Nyt kuitenkin on sanojen aika, koska päätekstissäni on vain 7 lukua ja romskun runko valmiina. Juoni on vain päässäni. Saa nähdä, muutanko tuota perusideaa vähitellen eli pysyykö juoni samana.

EDIT: laskin sitten kuitenkin sanamäärän yhtä sivua kohti eräästä kirjasta eli jos yhdellä sivulla on 34 riviä ja 11 sanaa rivillä, se tekee jotain 374 sanaa sivulle.  Konekirjoitettua tekstiä minulla on noin 550 per sivu, joten ehkä kahdesta sivusta ei tule aivan kolmea sivua kirjaan. Tai sitten tulee. :) Sehän vähän riippuu...

27. heinäkuuta 2011

Jälleen täällä, uusimman tekstin runko valmis

Ke 27.7.2011
Pidin näköjään pitkän tauon tämän blogini kanssa. Mutta kirjoittamisen kanssa ei ole ollut taukoa. Minulla on yksi käsikirjoitus paraikaa työn alla. Se on jonkinlainen runko, jota on nyt muokattava nopeasti laadukkaammaksi ;D ja laajemmaksikin tietysti, sillä sanoja on vasta noin 30 000. Lukujenkaan määrästä en ole vielä päättänyt.
Kirjoituskoneen räminää täältä ei kuulu, mutta tietokoneeni näppäinten tössähtelyä kyllä. Tai ainakin voit demonstoroida sen oman koneesi näppäimiä töpsytellen. Hyvältä kuulostaa, eikö vain? Anna Sinäkin siis tekstin lentää!

Hienoa! Toistaiseksi työrauha.

Luuranko on siis koossa, tekstin runko. Lihakset ja muu tarvittava massa vielä kehittymässä. Genreäkin voisi tässä vaiheessa vielä vaikka maihtaa/muuttaa, ainakin tarkentaa.

Muitakin luurankoja on kaapissa (pöytälaatikossa). Otetaan käsittelyyn, kun ehditään.