Raakatekstin pöytälaatikko ja ajatuksia milloin mistäkin. Faktaa, fiktiota ja eskapismia sulassa sopassa...
17. syyskuuta 2009
Keskiyöllä puoliunessa
Mitähän olen tehnyt taas kuluneen vuorokauden aikana. Tuskin ketään kiinnostaa eikä itseänikään. Kuitenkin: Ylös klo 8, töihin klo 9.45 eli harvinaisen myöhään tänään. Kotiinlähtö töistä klo 17.10
Ilta meni taas. Nyt vielä koiran kanssa lenkille ja nukkumaan. Ylös noin klo 6, töihin klo 8:ksi. Kirjoittaisin enemmän, mutta pitää kai ehtiä hiukan nukkuakin.
9. syyskuuta 2009
No niin
Luova tauko alkaa olla lopussa. Kohta taas räminä alkaa, siis kirjoituskoneen paukuttelu. Lue: nykyaikaisen lähes äänettömien tietokoneen näppäinten taputtelu.
7. kesäkuuta 2009
Unohtumaton hymy
- jo niin poissaolevan.
Tuskainen sydän
yhä etsii rakkaintaan,
kaikkialla kaikesta.
Tämä runo on kirjoitettu RUNOTORSTAIN
Viisirivisen tankarunon tavujako on 5-7-5-7-7 eli ensimmäisellä rivillä saa olla viisi tavua jne. Muihin tankarunon hienouksiin ei tarvitse mennä, ellei halua. Pidetään kiinni vain tavujaosta. Tarkempaan tekniikkaan voi halutessaan tutustua esimerkiksi Wikipedian tanka-artikkelissa."
Uusi tapetti

Keisarin uusien vaatteiden avustuksella sain uudet tapetit blogiini. Kiitos Elegialle!
Kirjoittamisrintamallani on ollut hieman taukoa muiden kuin kirjallisten töiden takia.
Nyt alkavan kesän kynnyksellä (vain mitä aikaa tällainen on, kun lämpötila ulkona on +4 astetta kesäyönä?) pitää jälleen teroittaa kynät ja kirjoitusvälineet esiin. Siirryimme juuri kesäkuun seitsemännen päivän puolelle, sillä kello löi muutama minuutti sitten 24.

1.8.2011 EDIT: Blogi on "tapetoitu" uudestaan heinäkuun lopussa 2011! :) Nyt tuntuu kuin vanha tapiseeraus olisi kuitenkin ollut parempi. Ainakin rauhallisempi. En voi nyt palauttaa sitä, koska se oli kahden palstan tapetti.
21. huhtikuuta 2009
Joka päivä oppii jotain uutta

Iiliskotti rantautui Suomeen vasta 1800-luvulla. Niitä tuotiin Virosta lemmikeiksi ja jossain vaiheessa ne pääsivät villiintymään Suomen luontoon. Ihan niin kuin kaniinin kanssa on käynyt viime vuosina.
Iiliskotti, ruotsiksi igelkott, sai Suomessa aina 1930-luvulle asti kokea tosi kovia. Luonnonoikuiksi katsotut siilit tapettiin varsinkin maaseudulla outoina hirmuina. Iiliskotteja myytiin hyötyeläimenä, koska uskottiin niiden hävittävän hiiriä, rottia ja käärmeitä. Itseasiassa siilit pistelivät poskeensa sammakot.
Siili on Suomessa ns. junantuoma eli sen arvellaan kulkeutuneen kaikkialle tavalla tai toisella ratakiskoja myöten ja se viihtyy hyvin ihmisasumusten lähellä. Siili on myös Uudenmaan maakunnan nimikkoeläin. Elätteinä olleita siilikarkulaisia etsittiin 1870-luvulla jopa sanomalehti-ilmoitusten avulla.
Siili (Erinaceus europaeus) on nykyisin rauhoitettu eläin. Sen tappamisesta koituu sakkoja 101 €.
Katso myös www.ympäristö.fi
Tätä kaikkea en oppinut koulussa, osan luin Jere Jäppisen kirjasta ELÄIMIÄ HELSINGISSÄ - Mammutista marsuun. Se on Helsingin kaupungin museon julkaisu vuodelta 2005 (Boken finns också i svensk version). Koska olen kiinnostunut historiasta ja sen tähden myös vanhoista valokuvista, en pidä siitä, että vanhoja autenttisia valokuvia retostellaan. En siksi kauheasti pidä tästäkään kirjasta, mutta ymmärrän kyllä kirjan tarkoituksen. Se on aivan ilmeisesti hyvä ja onhan alkuperäiset kuvat varmasti edelleen säilytetty sellaisina kuin ne ovat olleetkin.
Kirjaan liittyy oma webbisivusto: Mammutista marsuun Sekä kirja että sivusto on suunnattu lapsille, mutta mielenkiintoista luettavaa on aikuisillekin, ainakin eläimistä pitäville. Tosin syöpäläiset ja loiset ovat päässeet mukaan ja ne tuskin miellyttävät ketään. Kaikenlaiset nykyajan lemmikit, liskot ja käärmeet ovat kirjassa myös.
Kaneista kirja ei paljon kerro eikä nettisivuillakaan niistä paljon kerrota, mutta tiedän, että kanien varsinainen kotimaa on Espanjan suunnalla. Sen olen lukenut jostain. Kani saa kerrallaan 2-10 poikasta ja kun niitä tulee useamman kerran vuodessa kuin kissanpoikia, ne pian kansoittavat koko Suomen. Nyt niitä on kuulemma Helsingissäkin jo ainakin 10 000.

Valaistakin kirjassa on juttua. Kuvan piirtäjä on Jaana Mellanen.
4. huhtikuuta 2009
Voiko kalenteri näyttää väärin, 2. luku jatkoa

Kuukuukauden pituus on nykyaikaisin laittein mitattuna 29,5306 vuorokautta ja tarkka 12-kuukautinen kuuvuosi on 354,3672 vuorokautta. Todellinen aurinkovuosi taas on 365,242199 vuorokautta.
Sumerilaisilla oli 360-päiväinen vuosi (2000 eKr), joka saatiin pyöristämällä kuukuukausi 30 päiväksi. Sen perustana ovat luvut 6, 60 ja 360 (6x60=360), joita käytetään jakaessamme ympyrän kehää ja myös taivaan laskemisessa. Kukaan ei tiedä, miksi sumerit ja myöhemmin myös babylonialaiset ottivat nuo luvut käyttöön. Ne ovat kuitenkin vielä nyt 4000 vuotta myöhemmin perustana laskettaessa omaa sijaintia merellä ja kaukaisen galaxin sijaintia taivaalla suhteessa Maahan. Babylonialaiset jakoivat vuorokauden 24 tuntiin (jaollinen kuudella ja menee tasan 360:een). Myös syy tähän on tuntematon. Ehkä sillä on jotain tekemistä eläinradan kanssa, päivä ja yö jaettiin 12 osaan, joilla kullakin on oma eläinradan merkkinsä.
Egypti oli ensimmäinen muinaiskulttuuri, joka valitsi auringon kuun sijasta kalenterinsa pohjaksi. Se tapahtui jo 6000 vuotta sitten. Todennäköisesti se johtui Niilistä, jonka mukaan Egyptissä oli kolme vuodenaikaa, tulva, kasvu ja elonkorjuu.
Nykyisin puhutaan kasvihuoneilmiöstä, mutta vastaavaa on tapahtunut aiemminkin. Saharaa ei peittänyt hiekka, vaan se oli savannia aina siihen asti, kunnes mannerjää vetäytyi noin 10 000 vuotta sitten. Savanni kuivui noin 7000 - 8000 vuotta sitten, kun Maa lämpeni. Niili on maailman toiseksi pisin joki, se on kaikkiaan 1500 kilometria pitkä.
Nilometri on ollut tarkka egyptiläisten kalenteri: tulvan ollessa korkeimmillaan joenpenkan mutaan työnnettiin korkea kaisla ja merkittiin siihen tulvan huippu, melkein tasan vuoden kuluttua voitiin taas merkitä tulvan huipun korkeus. Toinen egyptiläisen kalenterin tekemistä auttanut tekijä oli Siriuksen, Kointähden, taivaan kirkkaimman tähden ilmestyminen aamutaivaalle samassa linjassa kuin Aurinko ja se sattui yksiin Niilin tulvan kanssa. Egyptiläiset astromit huomasivat, että aurinkovuosi oli vuorokauden neljänneksen pitempi kuin 365 päivää. Näin egyptiläiset pääsivät tulokseen, joka heitti todellisesta aurinkovuodesta vain 11 minuuttia ja 24 sekunttia ainakin 2000 vuotta ennen, kuin Julius Caesar valitsi 365 1/4 vuorokauden kalenterin Roomalle ja yli 3000 vuotta ennen kuin Roger Bacon vetosi paavi Klemensiin. Egyptin papit kieltäytyivät kuitenkin muuttamasta pyhää Egyptin kalenteria mitenkään ja niin Egyptissäkin ajanlaskuun jäi joka vuosi tuo neljännes vuorokauden eli kuuden tunnin poikkeama.
Myös Euroopassa muutamia vuosisatoja myöhemmin muinaiset britit käyttivät Stonehengeä yli 2000 vuotta tarkan aurinkovuoden mittaamiseen. Muuta Stonehengestä ei tiedetäkään. Kivet on kuitenkin aseteltu siten, että "kesäpäiväntasauksen hetkellä auringonsäde osuupääväylää pitkin rakennelman keskikohtaan." Muitakin kalenteriin liittyviä yksityiskohtia voidaan päätellä kivipaasien sijoittelusta.
Myös mayat olivat tarkkoja ajan määrittäjiä. Heillä oli käytössä kolme kalenterijärjestelmää. En nyt referoi niistä mitään tähän, vaan asiasta kiinnostuneet voivat itse kukin tutustua niihin etsimällä vaikkapa kirjastosta tai divarista tämän kirjan itselleen. En kuitenkaan tällä mitenkään mainosta tätä kirjaa. Olen vain kiinnostunut siitä, miten aikaa yleensä on alettu mittaamaan.
Ehkä kirjoitan tästä kalenterin määrittämisestä jatkossa vielä lisää. Tässähän oli vasta kirjan toinen luku.


3. huhtikuuta 2009
Vauvoille kuvia ja loruja
"Loruilua vauvoille!
Kaesan loruloota on J*yväskyläläisen Kaija Nojosen runoiluretki, jonka hän jakaa muidenkin iloksi, korttien kanssa vauvalle luettavaksi. (*Katso P.S!)
Kaesan loruloota
KISSA
Kissa kehrää hurisee:
HURR-HURR HUR-RUR.
Hiiripaisti vatsassaan
venytellee tassujaan.
Toista silmää raottaa
sitten maukuu maitoaan:
MIII-AAA-UUU !
Kaesa Nojonen
P.S J*
Korjattavaa muuten olisi tuossa suorassa lainauksessa yhden sanan kohdalla - jyväskyläläinen kirjoitetaan pienellä kirjaimella, ei isolla suomen kieliopin mukaan. ;) Nykyisin ei enää osata kielioppisääntöjä.
Mikä tämä on?
Mikä tämä on?
Kysymykseen tähän,
tiedän vastauksia vain vähän.
Jos kysymyksen esittää aikuinen,
on ongelma varmasti ikuinen.
Lapsen kysymykseen tiedän
useimmiten vastauksen,
mutta kuinka siedän
jatkuvan tenttauksen?
Kun lapsi kysyy ja kysyy
ja aina vastailen,
niin pakostakin väsyy
jo siihen aikuinen.
Jos kysymään on myös aikuinen väsynyt,
vaikka moni asia on epäselvä nyt,
niin silloin lapseksi on aika tulla uudelleen
ja niinhän moni vanhus palaa lapsuuteen.
Luojansa edessä kun jälleen lapsi on,
ja ilman lapsenuskoa taivaskelvoton,
niin Isälle voi silloin kysymykset osoittaa
ja Taivaan portit lapsille aina aukeaa.
Mikä tämä on? Tämä ei ole runo, mutta jotain pakinaan viittaavaa
Tämä ei kuitenkaan ole runo, pikemminkin pakinan tapainen sepustus. Anteeksi runoilijat, runoni - tosin ei tästä aiheesta - löydät täältä
Mikä tämä on?
- Kaikkea ne saksalaiset keksii. Mikä ihmeen hilavitkutin tämäkin nyt sitten on? Aatos käänsi kampea rehvakkaan näköisenä. Emäntä oli käskenyt kaupoille, vaikka kyllä Aatos oli itsekin ollut aamulla lähdössä muutenkin. Mitä sitä sadepäivänä muutakaan.
- Kävin jo valmiiksi katsomassa. Tuot vain kotiin, Maija oli sanonut. Aatos ei ollut tossun alla, sellaista ei pidä kenenkään luulla. Sattui vain olemaan niin, että Aatoksen aatokset olivat enemmän pelloissa ja kyntöhommissa. Maija hoiti kaiken keittiö-puolen. Niin, ja pyykit. Tämä oli nyt sitten sitä pyykki-asiaa, mutta koneellista.
Kone-jutut olivat myös Aatoksen aluetta, oli sitten kysymys traktorista tai leikkuupuimurista tai vaikkapa Aatoksen omasta autosta. Nimenomaan autosta. Siitä ja traktorista Aatos tiesi kaiken. Olisi ruvennut niihin hommiin, jollei isä olisi aikanaan pakottanut peltotöihin. Oli vain sanonut, että maa se on, mikä leivän antaa. Autot vievät vain tielle ja ties mille teille vievätkin. Silloin oli juuri sattunut se ikävä onnettomuus, kun kylän pirssimies oli lähtenyt ohittamaan edessä kulkevaa heinäkuormaa ja ajanut nokkakolarin Hyyrysen isännän kanssa. Henkiin ne molemmat jäivät, mutta kummastakaan ei tullut entistänsä. Hyyrynen oli jäänyt rammaksi ja liikkui enää vain rullatuolilla missä sitten liikkuikin ja pirssimies Kuusikallio oli sekin vammautunut ja ontui pahasti toista puoltansa, vaikka jatkoikin pirssiajoa. Vaivalloisesti, kovin vaivalloisesti, mutta oli niillä poika jo autokoulussa ja varma isänsä työn avittaja. Päät niillä kummallakin kolarimiehellä onneksi säästyivät, mutta isä oli saanut silloin Aatoksen menemään agronomikouluun ja jatkamaan sitten valmistumisen jälkeen sukutilalla.
- Vai täällä se isäntämies onkin, hihkui Viljo Lehtinen ovensuusta. - Ihmettelinkin, kun näin tuon menopelin ulkona, että onkos Aatoksella tullut asiaa tänne puolelle kylää. Ei olla sitten nähtykään taas moneen heinäpoutaan.
- Juu, juu. Emännän asiallahan tässä ollaan. Haluaa koneellistaa koko huushollin, tuumaili Aatos Viljon hehkutukseen. - Ja mitä sinä nyt niistä heinäpoudista höpiset, kun on satanut jo kohta pari viikkoa. Tietäähän ne esterit, aina niitä näillä naistenviikoilla juhlitaan. Vaan mitäs sanot tästä masiinasta? Aatos taputteli vihreäksi maalattua metallirunkoa ja väänsi malliksi kahvasta. Lehtinen katseli Aatoksen touhuja miettiväisenä.
- Tuonko aiot emännällesi ostaa? No mikäs siinä. Kyllä se varmaan tuon tarvitsee. Onhan teillä niitä lakanoita laitettava moneen petiin. Jokos muuten pikku Iisakki kävelee?
- Kyllähän se, jos Erkkiä tarkoitat. Johan se otti ensimmäiset askeleet seitsenkuisena. Aatos rypisti otsaansa tuiman näköisenä. Ei oikein pitänyt Lehtisen puheista. Sillä kun oli kaksi tyttöä Inkerinsä kanssa. Aina se jaksoi vitsailla seitsemästä veljeksestä, vaikka Maijalla ja hänellä oli vain neljä poikaa.
- Jokos on perheenlisäystä tulossa? Lehtinen ennätti tapansa mukaan kysäisemään, mihin Aatos ei viitsinyt edes ynähtää. - Kohtahan teillä on seitsemän poikaa, jatkoi Lehtinen tuttuun tyyliin.
- No niin on, mutta tyttö on tilauksessa. Maija tarvitsee apua kodinhoitoon. Tyttöä, tyttöä me toivotaan ja yritetään. Mites teillä, joko Inkerillä on nuori isäntä sydämen alla kasvamassa? Aatoksen olisi tehnyt mieli sanoa muutakin, mutta ei sanonut. Kyllä hän oli kuullut, miten akat keskenään Lehtisen takana kikattivat että onkos Viljoo näkyny. Huhut kertoivat naapuripitäjän Aunesta, jota Lehtinen muka olisi käynyt vikittelemässä kaupunkireissuillaan.
- Hyvän näköinen masiina, Lehtinen myönteli. Ehkä sen ostatkin? Maijas taitas kovasti ilahtua.
Miehet kiertelivät ja kokeilivat kammen vääntämistä kumpikin. Nyt vihdoin kauppiaskin oli ehtinyt paikalle. Tuot pari jauhosäkkiä, niin sovitaan sopuhinta, Kalle Istokainen myhäili. Hän oli kauppias, joka ei koskaan jäänyt konsteja vaille. Aatos Lahtinen oli hyvä asiakas, ei rikas, mutta hyvintoimeentuleva. Tuore vilja oli kauppiaalle hyvä vaihtokauppa ja lisäksi hän saisi Lahtiselta vielä sopivan tukun seteleitä tästäkin laitteesta.
- Mitäs mieltä olet, kauppias katsoi Aatosta tarkasti. Emäntä kävi jo tiistaina ja tykkäisi kyllä tästä. Neuvoin jo käytönkin. Tarkat ohjeet on sitten vielä paperilla, niin suomeksi kuin ulkomaan kielillä. Tulee mukana. Hyvä kone se on, kauppias vakuutteli.
- Laitetaan pakettiin, myöntyi Aatos. Tämä on sitten kolmas kone Maijan keittiöön. Johan me ollaan kohta melkein kuin Amerikoissa. Tai ei tämä nyt ihan kyökin puolelle tule, ulkoeteisessä meillä on hyvä paikka tämmöiselle.
- Saas nähdä, milloin tämäkin vehje alkaa käydä sähköllä, aprikoi Lehtinen, joka sentään oli ollut Ruotsinmaallakin tehtaalla töissä.
- Vaan eipä ole kiirettä. Kyllä tällä pärjätään. Vahvistuvat Maijankin käsivoimat, kun vääntää lakanoita mankelissa. Voidaan laittaa ne puupulikat vaikka museolle, naureskeli Aatos tyytyväisenä. Tule sinäkin Lehtinen meille kohville. Tästä hyvästä Maija saakin pistää pöytään kunnon pullakahvit.
2. huhtikuuta 2009
Vaihe 2, versio 2
Kevät
Virkkaa nyt ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa
valoa sydämen pimeisiin lokeroihin
avaa koteloitunut mieli
purista pimeä ulos
puhdista
pudista pinttyneet pölyt ravista
syöverit sisäiset irti sielusta kehosta
vapauta tuuleen
olemuksen kumarasta varjosta suorista selkä
kasvata uudet unelmat hiirenkorvalle
kultaiseen valon ketjuun
ajatuksia nauhaksi
tämä huhtikuu tämä nyt hetki ja tulevaisuus
ei enää mustaa pimeää siltaa takaisin talveen ei
kultaketjuksi kaulaan suloinen kirkas valo
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu
Tässä vielä uusi versio:
virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista
aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu
1. huhtikuuta 2009
Uusi perjantaipakote, joka annettiin sunnuntaina
"Ota satunnainen kirja. Avaa se sivulta 50. Valitse ensimmäinen vastaan tuleva repliikki ja laita se tarinasi päähenkilön suuhun. (Jos kirjassa ei ole repliikkejä, voit valita sivun ensimmäisen virkkeen.)"
Ei sattunut olemaan yhtään romskua käden ulottuvilla, joten tartuin kirjapinosta päällimmäiseen opukseen nimeltä Kuvan sijamuotoja (Anu Tuominen, Jack in the box, Helsinki 2001, lainassa Ateneumin kirjastosta).
Sivulla 50 on kuva, joten otin vapauden valita ensimmäisen virkkeen seuraavalta sivulta (kirjassa ei ole repliikkejä).
Ensimmäinen virke sivulla 51 kuuluu näin:
"Virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa, kultalankaa."
Kevät
virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa
valoa sydämen pimeisiin lokeroihin
avaa koteloituneen mielen
puristaa pimeän ulos
puhdistaa
pudistaa kevään tuuli
pinttyneet pölyt ravistaa
syöverit sisäiset irti sielusta kehosta
olemuksen kumarasta varjosta suoristaa selän
lähtevät uudet unelmat hiirenkorvalle
kultainen valon ketju
ajatuksien nauhassa
tämä huhtikuu tämä nyt hetki ja tulevaisuus
ei enää mustaa pimeää siltaa takaisin talveen ei
vaan kultaketjuksi kaulaan suloinen kirkas valo
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu
31. maaliskuuta 2009
Mitä Sinä olet lukenut?
Itse olen käynyt näitä listoja läpi ja tehnyt omia merkintöjäni omalla tavallani.
Selailin blogeja ja löysin seuraavat, jotka olivat jotenkin ottaneet kantaa erilaisiin Sadan kirjan -listoihin:
Tommi Niemisen oma lista
Jennin K-blogi
Halo Efekti Engl. kirjoja
Realistisen optimistin juttuja
IltaSanomien kannanotto sadan kirjan listaan
Sata kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa
Keskisuomalaisen verkkosivujen käyttävät ovat vastanneet kysymykseen:
"Mitkä sata kirjaa on mielestäsi luettava, ennen kuin voi todeta laulun sanoin Mä elämältä kaiken sain?
Lista äänimäärän mukaan. Eniten ääniä sai Waltari, 174 ääntä ja Guillou 12 ääntä.
1. Waltari, Mika: Sinuhe, egyptiläinen
2. Tolkien, J. R. R.: Taru sormusten herrasta
3. Linna, Väinö: Tuntematon sotilas
4. Kivi, Aleksis : Seitsemän veljestä
5. Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Christie, Agatha: 10 pientä neekeripoikaa
7. Dostojevski, Fjodor: Rikos ja rangaistus
8. Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja
9. Adams, Douglas: Linnunradan käsikirja liftareille
10. Lindgren Astrid: Veljeni Leijonamieli
11. de Saint-Exupéry, Antoine: Pikku Prinssi
12. Rowling, J.K: Harry Potter- sarja
13. García Márquez, Gabriel : Sadan vuoden yksinäisyys
14. Orwell, George: Vuonna 1984
15. Huovinen, Veikko: Havukka-ahon ajattelija
16. Lönnrot, Elias: Kalevala
17. Austen, Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Oksanen, Sofi: Puhdistus
19. Lindgren, Astrid: Peppi Pitkätossu+ elok
20. Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan
21. Bach, Richard: Lokki Joonatan
22. Eco, Umberto: Ruusun nimi
23. Jansson, Tove: Kometjakten (Muumipeikko ja pyrstötähti)+ elok
24. Grimm, J. & W.: Grimmin sadut I-III
25. Brown, Dan: Da Vinci -koodi
26. Blyton, Enid: Viisikko-sarja
27. Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase
28. Hemingway, Ernest: Vanhus ja meri
29. Goscinny – Uderzo: Asterix-sarja
30. Irving, John: Garpin maailma
31. Alcott, Louisa May: Pikku naisia
32. Hugo, Victor: Kurjat
33. Lewis, C.S.: Narnian tarinat
34. Milne, A. A.: Nalle Puh + elok
35. Charriere, Henri: Vanki nimeltä Papillon
36. Dumas, Alexandre: Kolme muskettisoturia
37. Bronte, Emily: Humiseva harju
38. Golding, William: Kärpästen herra
39. Aho, Juhani : Rautatie
40. Tolstoi, Leo: Anna Karenina
41. McCourt, Frank: Seitsemännen portaan enkeli
42. Clarke, Arthur C.: Avaruusseikkailu 2001
43. Salinger, J. D.: Sieppari ruispellossa
44. Bronte, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani
45. Vonnegut, Kurt: Teurastamo 5
46. Asimov, Isaac: Säätiö
47. Aapeli: Pikku Pietarin piha
48. Tolstoi, Leo: Sota ja rauha
49. Kunnas, Mauri: Koiramäen talossa
50. Mitchell, Margaret: Tuulen viemää
51. Gogol, Nikolai: Kuolleet sielut
52. Camus, Albert: Sivullinen
53. Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu
54. Hergé: Tintti-sarja
55. Cervantes, Miquel: Don Quijote
56. Uspenski, Eduard: Fedja-setä, kissa ja koira
57. Twain, Mark: Huckleberry Finnin seikkailut
58. Sinisalo, Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi
59. Hesse, Herman: Lasihelmipeli
60. Grass, Günther: Peltirumpu
61. Gaarder, Jostein: Sofian maailma
62. Uris, Leon: Exodus
63. Montgomery, Lucy M.: Pieni runotyttö
64. Kianto, Ilmari: Punainen viiva
65. Kafka, Franz: Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni: Isä Camillon kylä
67. Carroll, Lewis: Liisan seikkailut ihmemaassa
68. Steinbeck, John: Eedenistä itään
69. Hotakainen, Kari: Juoksuhaudantie
70. Coelho, Paulo: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Verne, Jules: Maailman ympäri 80 päivässä
72. Isomäki Risto: Sarasvatin hiekkaa
73. Hasek, Jaroslav: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Boccaccio, Giovanni: Decamerone
75. Wilde, Oscar: Dorian Grayn muotokuva
76. Kundera, Milan: Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros: Odysseia
78. Hoeg, Peter: Lumen taju
79. Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira
80. Shakespeare, William: Hamlet, Tanskan prinssi
81. Leino, Eino: Helkavirsiä-sarja
82. Larsson, Stig: Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Kokko, Yrjö: Pessi ja Illusia
84. Harris, Thomas: Uhrilampaat
85. Chandler, Raymond: Syvä uni
86. Untinen-Auel, Jean M.: Luolakarhun klaani
87. Spungen, Deborah: Nancy
88. King, Stephen: Hohto
89. Ingalls Wilder, Laura : Pieni talo preerialla
90. Hietamies Laila: Hylätyt talot, autiot pihat
91. Suhola, Aino: Rakasta minut vahvaksi
92. Solzhenitsyn, Aleksandr: Vankileirien saaristo
93. Niemi, Mikael: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä + elok
94. Mukka, Timo K.: Maa on syntinen laulu
95. Vuorinen, Juha: Juoppohullun päiväkirja
96. Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
97. Meri, Veijo: Manillaköysi +kuunnelma
98. Jotuni, Maria: Huojuva talo +kirja
99. Itkonen, Juha: Anna minun rakastaa enemmän
100. Guillou, Jan: Pahuus
Yhteensä 23 lukematta tai näkemättä/kuulematta. Aika hyvin, vai mitä? Osan olen lukenut yleisen kirjallisuustieteen tenttikirjoina.
Värien merkityksiä:
Luettu
Elokuvana tai tv-filminä nähty, teatteriesityksenä
Radiosta kuunnelmana tai luettuna
Aika monet listan kirjat ovat tulleet tutuiksi. Osan olen lukenut kirjallisuustieteen tenttikirjoina. Monet olen nähnyt sekä elokuvaversiona että lukenut.
Kirjalistan koostivat Keskisuomalaisen kulttuuritoimitus ja Jyväskylän kirjamessut.
Tässä toinen sadan kirjan lista: Tuhat vuotta - sata kirjaa
( Syksyn 1999 aikana YLE, Suomen Kirjasäätiö ja Kirjakauppaliitto toteuttivat yhteistyössä 1000 vuotta – 100 kirjaa –kampanjan)
Ja tässä varjolista:
| Puuttuvien suosikkien lista |
|
(Tälle sivulle on koottu 1000 vuotta – 100 kirjaa –kampanjan ’varjolistaa’. Se rakentuu lukijoiden lähettämistä palautteista.) Aapeli: Pikku Pietarin piha
Babel, Isac: Punainen ratsuväki
Calvino, Italo: Halkaistu varakreivi
Dahl, Roald: Kuka pelkää noitia?
Eco, umberto: Foucaultin heiluri
Faulkner, William: Villipalmut
Gaarder, Jostein: Pasianssimysteerio
Haapakoski, Aarne: Pekka Lipposen seikkailut
Ibsen, Henrik: Brand
Jalonen, Olli: Yksityiset tähtitaivaat
Kallas, Aino: Suden morsian
Lagerkvist, Pär: Kuolleet, jotka etsivät Jumalaa
Macdonald, Ross: Dollarin nurja puoli
Nabokov, Vladimir: Ada
O'Donnell, Peter: Modesty Blaise
Paasilinna, Arto: Jäniksen vuosi
Quasimodo: Ja äkkiä on ilta
Rabelais, Francois: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä
Saarikoski, Pentti: Nenän pakinoita
Tanizaki, Junichiroo: Makiokan sisarukset
Vartio, Marja-Liisa: Hänen olivat linnut
Wallace, Randall: Braveheart - taipumaton
Zola, Emile: Nana |
|
|
Värien merkityksiä:
Luettu
Elokuvana tai tv-filminä nähty, teatteriesityksenä
Radiosta kuunnelmana tai luettuna
Olenpa tosiaan lukenut aika paljon. :D Täytyy vielä käydä listat läpi tarkistaen. Nyt meni vain pikakatsauksena, kun oli liian paljon yhdellä kertaa tarkkailtavaa.