 |
| Kuva: Joskus kauan sitten piirtämäni postikortti paperitaiteelle. ©Marleena |
Elinkautinen (100 sanan raapale)
Rehtori sanoi meille uusille ylioppilaille vuosikymmeniä sitten, kun juuri olimme painaneet valkolakin päähämme: "Nyt olette sitten vapaita kuin taivaanlinnut!" Pyh, sanontahan se vain oli. Sitä seurasi vuosien opiskelu ja pänttääminen. Vapaudesta ei tietoakaan.
Odotan eläkepäiviä innolla, josko silloin vapaus koittaisi!? Mutta sitä ennen taas aamu aamun perään tunnit, välitunnit, luokat, opettajainhuone, välituntivalvonnat, kokeitten korjailut, kirja- ja vihkopinot. Sellaista se on, kun on elinkautinen koulunpenkillä. Tule jo eläkevuosien vapaus!
Pakinaperjantain 245. haaste (klikkaa)
Pakinaperjantain 245. haaste (klikkaa)
Ennustajaeukkona sanoisin, että ne eläkepäivät ovat tuossa tuokiossa! On siinä elinkautisessa koulunpenkkihommassa omat hyvätkin puolensa, että reippaasti vain ja löysin rantein, lomanjälkeinen alku aina hankalaa...että onnea uudelle lukuvuodelle!
VastaaPoistaHymyilevä eläkeläinen, kiitos!
VastaaPoistaTäällä kohtalotoveri odottaa tiistain suunnittelukokousta. Miettii joka syksyistä kysymystään: Mitä laittaisi päälleen?
VastaaPoistaNyt kun koulunpenkit on kulutettu jo aika päiviä sitten, on mukava muistella niitä aikoja. Aika kultaa muistot ja nostaa esiin enimmäkseen vain ne kultaiset hyvät muistot.
VastaaPoistaLuulisin, että opettajille käy samoin. Pitkän päivätyön jälkeen eläkepäivinä muistissa ovat kultaiset muistot.
Anja, sama asia mietityttää minuakin. ;)
VastaaPoistaarleena, on se ihmismieli kummallinen. Vanhetessaan asiat muuttuvat jopa päinvastaisiksi! :)
VastaaPoistaPeikko luulee että se vapaus pitää hankkia ihan itse, eikä odottaa sitä. Tosin se ei tiedä. Mutta kun karkaa metsään ja kiljuu mennessään, niin se tuntuu aikamoisen vapaalta.
VastaaPoistaisopeikko, harmi, etten ruvennut jo ajat sitten peikoksi. Nyt harkitsen asiaa oikein tosissani. Millä peikko elää talvisin? Onko sulla männynkäpyjä ja marjoja säilöttyinä?
VastaaPoista