Elokuun yö, takkuinen raapale

Ke 14. elokuuta 2013

Nyt on yöllä jo tosi pimeää. On taas opeteltava sanomaan jäähyväisiä kesälle. Sataa ja pisaroiden jumpsuttelu ikkunalaudalla kuulostaa tosi ikävältä. Kauan on siitä, kun lapsena istuin vintillä vanhoja lehtiä lukien ja sateen äänet taustalla tuntuivat yksinomaan turvallisilta. Silloin elämä oli juuri se hetki, ei eilinen eikä huominen. Nyt sydän muljahtelee yhtälailla mennyttä kuin tulevaakin. Molemmissa jotain ankaraa, menetettyä tai menetettävää. Ihan sama. Elokuun yö nyt on kyllä nyt, mutta nyt se on vain jokin pimeä hetki, ei muisto eikä tulevaisuus. Ikäkö sen aiheuttaa? Vai yksinäisyys? Sanoja tähän raapaleeseen sain vihdoin nuo 100 yhteensä kasatuksi. Heitetään vielä nämä viisi sanaa peräkaneetiksi.

Apina ja gorilla

Ti 14.8.2012

Joskus tuli väsättyä uudet sanat Apina ja gorilla -lauluun, kun en oikein digannut sitä M. A. Nummisen ja Somerjoen biisiä, joka mukamas on lastenlaulu. Laitan tuon loruni nyt tähän:

Apina ja gorilla
kävelivät torilla.
Apinalla puku päällä,
gorillalla frakki.
Oli siinä sakki,
jota ihmetteli täällä
ihan jokaikinen
ihminen.

"Eläintarhan väkee,
kaupungilla harvoin näkee",
sanoi silloin hiiri
nimeltänsä Siiri.

"Me ollaan ihan erikoisia,
tällaisia ei oo toisia",
selitti siihen apina,
mutta siitäpä alkoikin napina:
- "Kuka muka erikoisin on?
Tuo väite on ihan mahdoton!"
totesi kaupungin lääkäri
ja siihen yhtyi räätäli:
"Pukuja on tehty vaikka kelle,
ei tarvitse olla sirkuspelle."

Siiri meni koloonsa,
tyytyväinen kun oli oloonsa.
Sirkuslaiset keikaroivat puvuissaan;
esittivät tanssinkin railakkaan.

"Mukavaa vaihtelua tämä on",
myhäili pormestari tyytyväisesti
ja pitkään vielä iloa kesti,
kun apina ja gorilla esiintyivät torilla.

"Mainosta tämä minulle on",
totesi räätäli Gustavson.
"Nyt haluaa baakarikin frakin
ja poliisi uuden takin."

Haikun historiaa

Pe 13.7.2012

EDIT: Olen kirjoittanut tämän paperisista muistiinpanoistani, enkä muistanut tätä Teppo Pihlajamäen sivua, joka on siis oman tekstini täydellisenä pohjana:

Tanka-runous kukoisti 800 – 1100 luvuilla Japanissa. Luultavasti ensimmäiset tankat olivat keisarien ja jumalien ylistämistä. Keisarillisessa hovissa järjestettiin  muodissa olevasta tanka-runomitasta kirjoituskilpailuja. Koska tanka oli muodoltaan lyhyt ja helppo, 5-7-5-7-7, sen  muistaminen ja levittäminen oli helppoa.
Sitten tankasta kehittyi renga, joka oli eräänlainen seuraleikki. Siinä runoilijat ketjuttivat rivejä. Se, joka aloitti, kirjoitti osuuden 5-7-5, mistä toinen jatkoi osuuden 7-7. Seuraava kirjoittaja vastasi 7-7 -osuuteen uudella 5-7-5 -osuudella jne. Näin rengaan saattoi tulla tuhansiakin osuuksia.
1300-luvulla tankan kehitys lopahti eikä se ollut enää muodissa, koska runot olivat liian paljon entisen toistamista. Sen sijaan renga oli suosittua ja syntyi ja tyrehtyi jatkuvasti paljon uusia koulukuntia. Koskaan ei voinut tietää, milloin joku pyytäisi uuden rengarunoketjun aloittamista, siksi runoilijat alkoivat tehdä itselleen varastoon muutamia 5-7-5 -aloituksia.
Tätä 5-7-5 -osaa nimitettiin hokkuksi. Mikä tahansa rengan osuus oli nimeltään haikai. Nämä sanat yhdistettiin 1800-luvun alussa muotoon haiku, joka nousi uuteen suosioon runoilijoiden keskuudessa ja samalla renga jäi pois muodista. (Teppo Pihlajamäki)

Haiku:
5 tavua
7 tavua
5 tavua

Haikueditori: http://teppo.tv/haikueditori/index.html

Loma-aivot (100 sanan raapale)

Ke 4.6.2012

Loma-aivot ovat melkein kuin kesäaivot, mutta vielä paremmat. Niissä ei jyskä moottorien pauhu, korkeintaan suloinen puron solina.

Loma-aivoissa velloo kesäyön rauha, leutojen tuulten tasainen humina, lempeä laineiden liplatus. Kesäaivot ovat nyt lepotilassa, ne leijuvat lomassa kuin onnellinen ilmapallo taivaalla. Ei suihki suksi eikä purista kenkä paljasta jalkaa. Lämmin ilma sivelee kesäaivojen päälakea miellyttävästi, mikään ei kiristä, mikään ei stressaa; ei rakko kantapäässä, ei hyttysten ininä. Aurinkokaan ei laske.

Loma-aivot eivät tähystä syksyä, vaikka päivät lyhenisivät ja yöt pitenisivät tai päinvastoin. Tympeät talven hajut tuuletetaan ja ruusujen ja lehdokkien tuoksut imetään soluihin kuin hunaja. Loma-aivojen harmaissa soluissa kukkivat mansikankukat ja kissankellot. 

Kesäaivot (100 sanan raapale)

Ma 25.6.2012

Tyhjää. Muistin täysi tyhjennys kuin lumen sulaminen ja sulamisveden auringonpaisteessa haihtuminen. Se kävi itsestään, kun viimeinen työpäivä päättyi.

Niin tosiaan luulin! On mukavaa olla vain, olla ajattelematta mitään, tekemättä mitään. Vaikka hieman tylsäähän tämä on. Akkujen lataamista, odottelua.

Odottelua? Siis minkä odottelua? Olisi mukavaa olla joskus odottelematta mitään. Tai en ainakaan välittäisi odotella työtarjouksia ja töiden alkamista, siis loman loppumista. Oloneuvoksena oloakaan en välitä odotella.

Uh! Aivotko tyhjenneet? Siis eivät suinkaan! En siis saanutkaan aivojani tyhjäksi niin kuin ilmapallosta ilma pihisee pois. Turhia ajatuksia, niitä riittää! Miten voisin saada köykäiset kesäloma-aivot? Semmoiset huolettomat, kevyet, ilmavat, joissa olisi vain aurinkoisia ajatuksia?  

Pitkä tauko

24.6.2012

Huomaan pitäneeni pitkän tauon tämän blogin kanssa. Asiaa olisi kyllä ollut, mutta kaikkeahan ei voi ehtiä.

Ei vain ole ollut aikaa tälle blogille eikä ilmeisesti tarvettakaan. Omien tekstien analysoiminen ei aina kiinnosta.

Kuitenkin luin juuri jostain, että jos kirjoittaminen tökkii, pitää kirjoittaa Raamatun kanssa. Joku sanoi sen ajatuksen olevan Saarikoskelta.

Kirjoitan kuitenkin sangen paljon ja joka päivä. Viime aikoina en tosin tänne.

Juoni

Ma 7.11.2011
Päivän motto: "Kirjoittamalla paljon oppii kirjoittamaan hyvin." Robert Southey

"Teoksessa voi olla yksi pääjuoni ja useita sivujuonia." (Oppimateriaali)

Aivan. Tekstissäni on juoni. Siis se punainen lanka, se pääjuoni. Mutta pitäisikö etukäteen miettiä joitain sivujuonia kenties, vai annanko tarinan vain viedä? Tekstin kirjoittaa itseään?

Oman ajatuksenjuoksuni parantamiseksi lainaan tekstiä Opetushallituksen sivulta Kunnari (kumi-Tarzanin Termikirjasto):

Juonen rakenne 

Kaikilla tarinoilla on alku, keskikohta ja loppu, mutta yleensä elokuva noudattaa tiettyä dramaturgista kaavaa.

• Elokuvan aloittaa alkusysäys. Se on kestoltaan lyhyt ja pyrkii herättämään katsojan mielenkiinnon. Alkusysäys on usein tapahtuma, joka esittelee keskeiset henkilöt ja tutustuttaa katsojan elokuvan teemaan.

• Esittelyjakso
kuvaa enemmän elokuvan henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan, tapahtumaympäristöä sekä aikakautta. Katsojalle annetaan myös vinkkejä mahdollisista ristiriidoista ja ongelmatilanteista.

• Syventämisen
aikana katsoja pääse sisälle henkilöhahmojen maailmaan, katsoja saa lisää tietoa elokuvan henkilöistä ja heidän käyttäytymisensä syistä. Elokuvan juoni perustuu yleensä ristiriitaan.

• Ristiriitojen kärjistymisen
jaksossa juonen kulku sekä pienet sivuristiriidat johtavat elokuvan perusristiriidan ratkeamiseen.

• Ratkaisu
on avainkohtaus, johon elokuvan juoni huipentuu. Samalla katsojalle selviää, miten tarina päättyy.

• Häivytys
auttaa katsojaa myötäelämään päähenkilön ilossa tai surussa. Se kertoo, miten päähenkilön kävi ja mitä sitten tapahtui.

• Juonen rakenne voi sisältää myös ennakointeja, takaumia, kehyskertomuksen sekä avoimia kohtia.

Juoni ja juonikartta 

Juoni tarkoittaa kirjan tai elokuvan tapahtumien kulkua. Sen avulla kerrotaan tarina. Tarinassa voi olla pääjuoni ja yksi tai useampia sivujuonia. Hyvä juoni syntyy siitä, että tarinan tapahtumat, jotka ovat peräkkäin, muodostavat uskottavan tapahtumaketjun. Juoni ei aina etene aikajärjestyksessä, vaan siihen voi tulla takaumia tai ennakointeja. Takauma tarkoittaa sitä, että juonessa palataan menneisiin tapahtumiin, ja ennakointi kertoo arveluja tulevaisuuden tapahtumista. Juonessa on yksi tai useampia merkittäviä tapahtumia eli juonenkäänteitä, joita kutsutaan käännekohdiksi.
Juonikartalla voidaan lyhyesti kertoa kirjan juoni ja juonen käännekohdat.
Alussa esitellään henkilöt, tapahtumapaikka ja joku ongelma. Alun jälkeen ongelmaa aletaan selvittää. Tarinan keskivaiheen jälkeen tulee huippukohta, jolloin ongelma selviää. Juonessa viimeinen vaihe on loppuratkaisu, joka on tarinan päätös.

Ei kai oppi ojaankaan kaada. Eli tässä voi piillä sitten se villakoiran ydin! Se, mitä tietoa juuri tarvitsen. ;)