Voiko kalenteri näyttää väärin, 2. luku jatkoa

Kuu kuulemma houkutteli kalenterin tekijät alunperin aivan väärille urille. Roger Bacon oli huolissaan vain noin 11 minuutista, jotka hänen kalenterinsa edisti, mutta muinaiset kreikkalaiset ja muut kuun mukaan kalenterinsa tehneet käyttivät kalenteria, joka edisti melkein 11 päivää. Kuudessatoista vuodessa tuollainen kalenteri laittaa vuodenajat täysin sekaisin.

Kuukuukauden pituus on nykyaikaisin laittein mitattuna 29,5306 vuorokautta ja tarkka 12-kuukautinen kuuvuosi on 354,3672 vuorokautta. Todellinen aurinkovuosi taas on 365,242199 vuorokautta.

Sumerilaisilla oli 360-päiväinen vuosi (2000 eKr), joka saatiin pyöristämällä kuukuukausi 30 päiväksi. Sen perustana ovat luvut 6, 60 ja 360 (6x60=360), joita käytetään jakaessamme ympyrän kehää ja myös taivaan laskemisessa. Kukaan ei tiedä, miksi sumerit ja myöhemmin myös babylonialaiset ottivat nuo luvut käyttöön. Ne ovat kuitenkin vielä nyt 4000 vuotta myöhemmin perustana laskettaessa omaa sijaintia merellä ja kaukaisen galaxin sijaintia taivaalla suhteessa Maahan. Babylonialaiset jakoivat vuorokauden 24 tuntiin (jaollinen kuudella ja menee tasan 360:een). Myös syy tähän on tuntematon. Ehkä sillä on jotain tekemistä eläinradan kanssa, päivä ja yö jaettiin 12 osaan, joilla kullakin on oma eläinradan merkkinsä.

Egypti oli ensimmäinen muinaiskulttuuri, joka valitsi auringon kuun sijasta kalenterinsa pohjaksi. Se tapahtui jo 6000 vuotta sitten. Todennäköisesti se johtui Niilistä, jonka mukaan Egyptissä oli kolme vuodenaikaa, tulva, kasvu ja elonkorjuu.

Nykyisin puhutaan kasvihuoneilmiöstä, mutta vastaavaa on tapahtunut aiemminkin. Saharaa ei peittänyt hiekka, vaan se oli savannia aina siihen asti, kunnes mannerjää vetäytyi noin 10 000 vuotta sitten. Savanni kuivui noin 7000 - 8000 vuotta sitten, kun Maa lämpeni. Niili on maailman toiseksi pisin joki, se on kaikkiaan 1500 kilometria pitkä.

Nilometri on ollut tarkka egyptiläisten kalenteri: tulvan ollessa korkeimmillaan joenpenkan mutaan työnnettiin korkea kaisla ja merkittiin siihen tulvan huippu, melkein tasan vuoden kuluttua voitiin taas merkitä tulvan huipun korkeus. Toinen egyptiläisen kalenterin tekemistä auttanut tekijä oli Siriuksen, Kointähden, taivaan kirkkaimman tähden ilmestyminen aamutaivaalle samassa linjassa kuin Aurinko ja se sattui yksiin Niilin tulvan kanssa. Egyptiläiset astromit huomasivat, että aurinkovuosi oli vuorokauden neljänneksen pitempi kuin 365 päivää. Näin egyptiläiset pääsivät tulokseen, joka heitti todellisesta aurinkovuodesta vain 11 minuuttia ja 24 sekunttia ainakin 2000 vuotta ennen, kuin Julius Caesar valitsi 365 1/4 vuorokauden kalenterin Roomalle ja yli 3000 vuotta ennen kuin Roger Bacon vetosi paavi Klemensiin. Egyptin papit kieltäytyivät kuitenkin muuttamasta pyhää Egyptin kalenteria mitenkään ja niin Egyptissäkin ajanlaskuun jäi joka vuosi tuo neljännes vuorokauden eli kuuden tunnin poikkeama.

Myös Euroopassa muutamia vuosisatoja myöhemmin muinaiset britit käyttivät Stonehengeä yli 2000 vuotta tarkan aurinkovuoden mittaamiseen. Muuta Stonehengestä ei tiedetäkään. Kivet on kuitenkin aseteltu siten, että "kesäpäiväntasauksen hetkellä auringonsäde osuupääväylää pitkin rakennelman keskikohtaan." Muitakin kalenteriin liittyviä yksityiskohtia voidaan päätellä kivipaasien sijoittelusta.

Myös mayat olivat tarkkoja ajan määrittäjiä. Heillä oli käytössä kolme kalenterijärjestelmää. En nyt referoi niistä mitään tähän, vaan asiasta kiinnostuneet voivat itse kukin tutustua niihin etsimällä vaikkapa kirjastosta tai divarista tämän kirjan itselleen. En kuitenkaan tällä mitenkään mainosta tätä kirjaa. Olen vain kiinnostunut siitä, miten aikaa yleensä on alettu mittaamaan.

Ehkä kirjoitan tästä kalenterin määrittämisestä jatkossa vielä lisää. Tässähän oli vasta kirjan toinen luku.

Voiko kalenteri näyttää väärin, 2.luku

Aika takkuisesti luin toisen luvun alkua. Jostain syystä sellainen fiktio ei kiinnosta minua, jossa spekuloidaan, mitä 13 000 vuotta sitten joku Roger Baconin Cro Magnon -vastine teki tai ajatteli. Menee liikaa avaruuspsykologian puolelle, siis yli hilseen. Koko ajatuksessa ei ole hiuskarvaakaan, mihin todella voisi tarttua. Luita on löydetty ja niihin on piirretty tavalla jos toisella viiruja. Ehkä ne ovat olleet alkeellisia kalentereja.

Kotkanluukalentereja, hmm, ainakin eksoottista ja ainahan mielikuvitus on laukannut: Le Placardin kylä, Keski-Ranska, Dordognen laakso, paikka, jossa 13 000 vuotta mies tuijotti kuuta? Kuuta, Lunaa on palvottu ja sitä on mittailtu ja siellä on jo pistäydyttykin. Noin 29 1/2 päivän aikana kuu käy läpi vaiheensa, uudesta kuusta täydeksi ja takaisin. Tottahan siitä on voinut pitää kirjaa, joten sen mukaan muinaiset kansat ovat ruvenneet mittaamaan aikaa.

Olen kyllä kuullut rakastavaisten täysikuusta ja hopeisesta kuusta, josta Olavi Virtakin lauloi. Ja lauloihan Olavi Virta Täysikuustakin.
Uutta minulle oli tieto, että englannin sana lunatic, kuuhullu, juontaa juurensa uskomuksesta, että ulkona kuunvalossa nukkuva menettää järkensä.

Hömppää on siis tämän kirjan sivuilla riittämiin. Osa kohtalaisen kiinnostavaakin, kuten se, että Shakespeare on verrannut kasvavaa kuuta "taivaan vasta jännitettyyn hopeajouseen" ja Debussy on säveltänyt teoksen Clair de Lune.
Ja että Englannissa me- ja men-alkuiset sanat meter, menstrual ja measure on juonnettu sanasta moon, kuu.

Mielenkiintoinen maininta on myös Siperian ugrilaisista ostjakeista, joiden kalenteri perustuu vieläkin luonnon kiertoon: kutukuu, ankkojen ja hanhien lähtökuu ja tuulikuu.

Hesiodos, kreikkalainen runoilija lähes 3000 vuoden takaa, kirjoitti pitkän runon Työt ja päivät, Erga kai hemerai, jossa hän noin v. 800 eKr. ikuisti Peleponnesoksella ikimuistoisista ajoista käytössä olleen suullisen kalenterin.

Voiko kalenteri näyttää aikaa väärin?

Löysin mielenkiintoisen kirjan Kampin ilmaisesta kierrätyshyllystä:
David Ewing Dunganin kirjoittaman opuksen Kalenteri, Ihmiskunnan historiallinen taistelu todellisen ja tarkan vuoden määrittämisestä

Se on kovakantinen 356-sivuinen WSOY:n 1999 julkaisema teos, jossa Duncan kertoo ajanlaskustamme syntyjä syviä. Kirja on loppuunmyytyjen listalla. Joku divari näytti myyvän kyseistä kirjaa 16 euron hinnalla.

Aloitin vasta kirjan lukemisen. Ensimmäiseksi sain tietää monia mielenkiintoisia asioita ajan mittaamisesta ja kalenterivuodesta. Enpä ole tullut ajatelleeksikaan, miten vaikea asia ajan määrittäminen loppujen lopuksi on. On niin itsestään selvää, että meillä on kellot ja kaikenmaailman digitaaliset ajannäyttäjät. Tutustuin myös Roger Baconiin, mieheen, joka itsepäisesti halusi kalenterin muutettavan oikeanlaiseksi. Hän oli jotenkin huomannut virheen ajanmittaamisessa ja vaati jopa henkensä ja terveytensä uhalla korjausta. Miesparka vietti vuosia vankilassa ja hänen asiansa painettiin villasella, kunnes hänen ajatuksensa vuosisatoja myöhemmin vihdoin huomattiin hyvinkin varteenotettaviksi ja uudenaikaisiksi. Bacon syntyi ja kuoli 1200-luvulla. Kolme sataa vuotta myöhemmin vihdoin Baconin ajatukset huomattiin ja otettiin huomioon ja kalenteria alettiin rukata uuteen uskoon.

Jos siltä tuntuu, niin kirjoitan Duncanin kirjasta lisää, jahka luen eteenpäin.