Elokuun yö, takkuinen raapale

Ke 14. elokuuta 2013

Nyt on yöllä jo tosi pimeää. On taas opeteltava sanomaan jäähyväisiä kesälle. Sataa ja pisaroiden jumpsuttelu ikkunalaudalla kuulostaa tosi ikävältä. Kauan on siitä, kun lapsena istuin vintillä vanhoja lehtiä lukien ja sateen äänet taustalla tuntuivat yksinomaan turvallisilta. Silloin elämä oli juuri se hetki, ei eilinen eikä huominen. Nyt sydän muljahtelee yhtälailla mennyttä kuin tulevaakin. Molemmissa jotain ankaraa, menetettyä tai menetettävää. Ihan sama. Elokuun yö nyt on kyllä nyt, mutta nyt se on vain jokin pimeä hetki, ei muisto eikä tulevaisuus. Ikäkö sen aiheuttaa? Vai yksinäisyys? Sanoja tähän raapaleeseen sain vihdoin nuo 100 yhteensä kasatuksi. Heitetään vielä nämä viisi sanaa peräkaneetiksi.

Loma-aivot (100 sanan raapale)

Ke 4.6.2012

Loma-aivot ovat melkein kuin kesäaivot, mutta vielä paremmat. Niissä ei jyskä moottorien pauhu, korkeintaan suloinen puron solina.

Loma-aivoissa velloo kesäyön rauha, leutojen tuulten tasainen humina, lempeä laineiden liplatus. Kesäaivot ovat nyt lepotilassa, ne leijuvat lomassa kuin onnellinen ilmapallo taivaalla. Ei suihki suksi eikä purista kenkä paljasta jalkaa. Lämmin ilma sivelee kesäaivojen päälakea miellyttävästi, mikään ei kiristä, mikään ei stressaa; ei rakko kantapäässä, ei hyttysten ininä. Aurinkokaan ei laske.

Loma-aivot eivät tähystä syksyä, vaikka päivät lyhenisivät ja yöt pitenisivät tai päinvastoin. Tympeät talven hajut tuuletetaan ja ruusujen ja lehdokkien tuoksut imetään soluihin kuin hunaja. Loma-aivojen harmaissa soluissa kukkivat mansikankukat ja kissankellot. 

Kesäaivot (100 sanan raapale)

Ma 25.6.2012

Tyhjää. Muistin täysi tyhjennys kuin lumen sulaminen ja sulamisveden auringonpaisteessa haihtuminen. Se kävi itsestään, kun viimeinen työpäivä päättyi.

Niin tosiaan luulin! On mukavaa olla vain, olla ajattelematta mitään, tekemättä mitään. Vaikka hieman tylsäähän tämä on. Akkujen lataamista, odottelua.

Odottelua? Siis minkä odottelua? Olisi mukavaa olla joskus odottelematta mitään. Tai en ainakaan välittäisi odotella työtarjouksia ja töiden alkamista, siis loman loppumista. Oloneuvoksena oloakaan en välitä odotella.

Uh! Aivotko tyhjenneet? Siis eivät suinkaan! En siis saanutkaan aivojani tyhjäksi niin kuin ilmapallosta ilma pihisee pois. Turhia ajatuksia, niitä riittää! Miten voisin saada köykäiset kesäloma-aivot? Semmoiset huolettomat, kevyet, ilmavat, joissa olisi vain aurinkoisia ajatuksia?  

Elokuisia ajatuksia

Ti 9.8.2011

Tässä kuussa on luovuttava kesästä, vaikka muistan, miten opiskeluaikana sinnittelin kesätunnelmissa vielä marraskuussa. Ruusut olivat puistossa silloin yhä lakastumattomina. Kylmyys oli kuivattanut ne pystyyn jähmettyneiksi rykelmiksi. Tumman verenpunaisina ne uhmasivat talven tuloa.

Turun seudulla satoi maahan jäävä lumi siihen aikaan vasta yleensä tammikuussa. Kuljin pikkukengissä ja eräs opiskelukaveri säälitteli jalkojani. Hän ei ymmärtänyt, että yritin siten varjella sydäntäni jäätymästä.

Niiltä ajoilta on inhoni talveen alkanut. Lumi saa minut pakokauhun valtaan ja mieleeni nousevat Rovaniemen keskuspuiston 40-asteen pakkasessa ritisevät ja paukahtelevat koivut. Siellä kulkiessani tunsin olevani kuin kuoleman kalmistossa.

Tällaisia ajatuksia nyt jo elokuussa nousee mieleen ja sydäntä kylmää lähestyvä syksy.

Miisku

Pe 5.8.2011

© Marja-Leena Kirjonen

MIISKU (raapale, 100 sanan mininovelli)

Se oli syntynyt kanalassa, rakasti tuorekurkkua ja säntäsi paikalle heti, jos ruokapöydässä munankuori rapsahti. Rikkoiko emo sille syötäväksi kananmunia vai ruokkiko isäntäperhe kissanpentuja niillä, en tiedä. Uroskissa se oli, pihamme lintujen ja muidenkin kauhu.

Kerran olin paljain jaloin kesämekossa puutarhassamme. Kissa väijyi lintuja omenapuiden alla. Huusin: Anna lintujen olla rauhassa! Siitäkös se suuttui ja kimposi silmilleni kynnet ojossa. Mikä hyppy ja loikkaus! Olin vaistomaisesti nostanut kädet eteen ja siinä se sitten roikkui kynsineen ranteissani. Veri alkoi valua pitkin paljaita käsivarsiani. Tuijotimme toisiamme silmiin ja käteni puristivat kissaa kurkusta, mutta ei minusta ollut kissaa kuristamaan. Kun kynnet heltisivät, paiskasin sen marjapensaaseen.

Sarjasta MUISTOJA, Kissanovellit

Pakinaperjantain koulunpenkillä-haaste

Pe 5.8.2011

Kuva: Joskus kauan sitten piirtämäni postikortti paperitaiteelle. ©Marleena

Elinkautinen (100 sanan raapale)

Ei ole kuin pari kuukautta, kun viimeksi istuin koulunpenkillä. Sen verran kesälomaa, että ehtii hetken henkäistä. Opettajan ikuinen osa jatkuu taas reilun viikon päästä. Ja taas koulunpenkillä istuvat tuhannet oppilaatkin ympäri Suomea. 

Rehtori sanoi meille uusille ylioppilaille vuosikymmeniä sitten, kun juuri olimme painaneet valkolakin päähämme: "Nyt olette sitten vapaita kuin taivaanlinnut!" Pyh, sanontahan se vain oli. Sitä seurasi vuosien opiskelu ja pänttääminen. Vapaudesta ei tietoakaan. 

Odotan eläkepäiviä innolla, josko silloin vapaus koittaisi!? Mutta sitä ennen taas aamu aamun perään tunnit, välitunnit, luokat, opettajainhuone, välituntivalvonnat, kokeitten korjailut, kirja- ja vihkopinot. Sellaista se on, kun on elinkautinen koulunpenkillä. Tule jo eläkevuosien vapaus!


Pakinaperjantain 245. haaste (klikkaa)

Ja sitten rötöstelyä, viikon 31 Haastavaa kirjoittamista

Kuva: ©Marleena

To 4.8.2011

Rötöstelyä maalaismaisemassa (100 sanaa, raapale)

Sammakonkoipi näkyi enää suupielessä. Lopullinen nielaisu ja suupielten nuolaisu. Ateria oli nautittu. Ihka tuoretta sammakkopaistia. 

Toruin: Sammakkojen syöminen on ehdottomasti kiellettyä. Siitä tulee sakkorangaistus!

Muistan ulkoa uhanalaisten sammakkojen hinnat ja luettelin: Viitasammakko ja rupisammakko 34 euroa, tavallinen sammakko 17 euroa! 

Kissa katsoi minua paheksuvasti, mutta jatkoin: Jätä peltohiiret rauhaan! Niiden hinta on 67 euroa kappale. Menen vielä konkurssiin sinun paistiesi kanssa! Tiedä vaikka söisit viidenkympin koivuhiiriäkin! Nyt vain raksuja murkinaksi tai...! Yritin näyttää uhkaavalta.

Kesälomaa oli jäljellä viikko. Siinä ajassa ei ehditty rakentaa minkäänlaista kissanhäkkiä kesäpaikan pihaan. Niin Mikku-kissa jatkoi rötöstelyään sunnuntaihin. Silloin lähdettiin kaupunkiin. Mikku-kissan rötöstelypäivät maalla olivat lopussa.  

Haastavaa kirjoittamista viikko 31

Tämän yön raapale (vaihe vaiheelta)

Keskiviikkona 3. elokuuta 2011

Versio 1:

Yön ääniä

Sulje silmäsi, kuuntele. Kaupungissa yön äänet ovat enimmäkseen liikenteen aiheuttamia. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puun oksalla. Lokit rääkyvät kilpaa toisilleen kimakasti. Silti yön äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys tai auton oven paukahdus.

Silmien avaaminen ei voimista ääniä. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin kaapista ja avaat vesihanan. Veden tulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heränneen. Tunnet paremmin kuin kuulet, miten neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen. 

Kohta et kuule edes omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Tässä vaiheessa sanoja on 115. Minun on poistettava siis 15 sanaa, mutta mitkä. Alan muokata, yliviivaan.

Sulje silmäsi, kuuntele. Kaupungissa Yöllä kaupungin yön äänet johtuvat ovat enimmäkseen liikenteestä liikenteen aiheuttamia. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puunoksalla. Lokit rääkyvät kilpaa toisilleen kimakasti. Silti yön äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys tai auton oven paukahdus.
Silmien avaaminen ei voimista ääniä. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin kaapista ja avaat hanan. Veden tulo Vesihana pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän heränneen. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka miten juodessasi neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen.
Kohta et kuule edes omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Tulos:

Sulje silmäsi, kuuntele. Yöllä kaupungin äänet johtuvat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puunoksalla. Lokit rääkyvät kimakasti. Silti äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei voimista ääniä. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin. Veden tulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen. 

Kohta et kuule omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Nyt sanoja on 104. Vielä on poistettava neljä sanaa! Mitkä? Katsotaanpa:

Sulje silmäsi, kuuntele. Yöllä kaupungin äänet johtuvat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa edessäsi olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnun siipien linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu läheisellä puunoksalla. Lokit rääkyvät kimakasti. Silti äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei voimista ääniä voimista. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin hyllyltä. Veden tulo Vedentulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen. 

Kohta et kuule omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Pientä muokkausta ja sanojen poistoa, 100 sanaa ja nyt on raapale valmis:

Sulje silmäsi, kuuntele. Yöllä kaupungin äänet johtuvat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voittaa olevan tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta ovat linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinuu puunoksalla. Lokit rääkyvät kimakasti. Silti äänimaailma on yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua tuo mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei ääniä voimista. Kävelet äänettömästi keittiöön, otat hiljaa juomalasin. Vedentulo pitää kovaa meteliä ja pelkäät koko talon heräävän. Tunnet paremmin kuin kuulet, kuinka neste valuu alas kurkustasi. Suljet tietokoneen, riisuudut ja menet vuoteeseen.
Kohta et kuule omaa tasaista hengitystäsi saati kuorsaustasi.

Vai onko? Olisiko imperfekti kuitenkin parempi?

Kuuntelin silmät kiinni: Yöllä kaupungin äänet johtuivat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voitti tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja hiiren napsahdusten taustalta koneen tuulettimen suhinan. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta olivat linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset tai tuuli, joka keinui puunoksalla. Lokit rääkyivät kimakasti. Silti äänimaailma oli yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua toi mopon päristys ja autonoven paukahdus.

Silmien avaaminen ei ääniä voimistanut. Kävelin äänettömästi keittiöön, otin hiljaa juomalasin hyllyltä. Vesihana piti kovaa meteliä ja pelkäsin koko talon heräävän. Tunsin paremmin kuin kuulin, kuinka neste valui alas kurkustani. Suljin tietokoneen, riisuuduin ja menin vuoteeseen.
Kohta en kuullut enää edes omaa tasaista hengitystäni saati kuorsaustani.

Vielä jotain pientä korjausta ja tässä vihdoin lopullinen versio:

Yön ääniä (sadan sanan raapale)

Kuuntelin suljetuin silmin: Yöllä kaupungin äänet johtuivat enimmäkseen liikenteestä. Yksitoikkoista kohinaa, joka välillä voitti tietokoneen näppäinten vaimean tussahtelun ja koneen tuulettimen suhinan hiiren napsahdusten taustalta. Olemattomia ääniä avoimesta ikkunasta olivat linnunsiipien liikkeen aiheuttamat ilmavirtaukset ja tuuli, joka keinui puunoksalla. Lokki rääkyi hetken. Silti äänimaailma oli yhtä väritön kuin pimeäkin. Vaihtelua toi mopon päristys ja autonoven paukahdus. 

Silmien avaaminen ei ääniä voimistanut. Kävelin äänettömästi keittiöön, otin hiljaa juomalasin hyllyltä. Vesihana piti meteliä ja pelkäsin koko talon heräävän. Tunsin paremmin kuin kuulin, kuinka neste valui kurkussani. Suljin tietokoneen, riisuuduin ja menin vuoteeseen.

Kohta en kuullut enää edes omaa tasaista hengitystäni saati kuorsaustani.