Loma-aivot (100 sanan raapale)

Ke 4.6.2012

Loma-aivot ovat melkein kuin kesäaivot, mutta vielä paremmat. Niissä ei jyskä moottorien pauhu, korkeintaan suloinen puron solina.

Loma-aivoissa velloo kesäyön rauha, leutojen tuulten tasainen humina, lempeä laineiden liplatus. Kesäaivot ovat nyt lepotilassa, ne leijuvat lomassa kuin onnellinen ilmapallo taivaalla. Ei suihki suksi eikä purista kenkä paljasta jalkaa. Lämmin ilma sivelee kesäaivojen päälakea miellyttävästi, mikään ei kiristä, mikään ei stressaa; ei rakko kantapäässä, ei hyttysten ininä. Aurinkokaan ei laske.

Loma-aivot eivät tähystä syksyä, vaikka päivät lyhenisivät ja yöt pitenisivät tai päinvastoin. Tympeät talven hajut tuuletetaan ja ruusujen ja lehdokkien tuoksut imetään soluihin kuin hunaja. Loma-aivojen harmaissa soluissa kukkivat mansikankukat ja kissankellot. 

Kesäaivot (100 sanan raapale)

Ma 25.6.2012

Tyhjää. Muistin täysi tyhjennys kuin lumen sulaminen ja sulamisveden auringonpaisteessa haihtuminen. Se kävi itsestään, kun viimeinen työpäivä päättyi.

Niin tosiaan luulin! On mukavaa olla vain, olla ajattelematta mitään, tekemättä mitään. Vaikka hieman tylsäähän tämä on. Akkujen lataamista, odottelua.

Odottelua? Siis minkä odottelua? Olisi mukavaa olla joskus odottelematta mitään. Tai en ainakaan välittäisi odotella työtarjouksia ja töiden alkamista, siis loman loppumista. Oloneuvoksena oloakaan en välitä odotella.

Uh! Aivotko tyhjenneet? Siis eivät suinkaan! En siis saanutkaan aivojani tyhjäksi niin kuin ilmapallosta ilma pihisee pois. Turhia ajatuksia, niitä riittää! Miten voisin saada köykäiset kesäloma-aivot? Semmoiset huolettomat, kevyet, ilmavat, joissa olisi vain aurinkoisia ajatuksia?  

Aamuverryttely

La 6.8.2011
Kirjoitan nykyisin ainakin raapaleen verran juttua, ennenkuin kirjoitan muita tekstejäni. Raapaleet laitan toistaiseksi tänne Siniseen salonkiin. Täällä ei käy kovin paljon porukkaa kommentoimassa ja muutenkaan, joten on aika rauhallista kirjoittaa.

Mietiskelyä (ei mikään raapale ? sadasta sanasta huolimatta)

Elokuussa aamuun tulee uusi sisäinen vivahde: Piat alkavat taas työt. Siinä on jotain painostavaa. En taida sitten oikein viihtyä työssäni, vai? Toisaalta on hyvä, kun on töitä tiedossa.

Olen tehnyt monenlaista työtä elämäni aikana. Kun aloittaa 13-vuotiaana, ehtii paljon. Ja ehdinhän vieläkin, jos Luoja elinpäiviä suo.

En juo nykyisin edes teetä aamuisin, aamukahvista puhumattakaan. En taida käydä kofeiinilla. ;) Jos oikein innostuisi jostain, niin siitä voisi olla vauhdittajaksi. Mistähän syystä aloin kirjoittaa näitä mininovelleja? Kirjoitusharjoituksinako? Toisaalta voisin kirjoittaa fantasiajuttuja näiden sijasta. Ehkä vaihdan niihin? Loma loppuu ja aikaa jää omiin juttuihin vähemmän. Mikä raapale tämä on olevinaan: Aamumiete? Irrottelu? Aivojen herättelyä?

Miisku

Pe 5.8.2011

© Marja-Leena Kirjonen

MIISKU (raapale, 100 sanan mininovelli)

Se oli syntynyt kanalassa, rakasti tuorekurkkua ja säntäsi paikalle heti, jos ruokapöydässä munankuori rapsahti. Rikkoiko emo sille syötäväksi kananmunia vai ruokkiko isäntäperhe kissanpentuja niillä, en tiedä. Uroskissa se oli, pihamme lintujen ja muidenkin kauhu.

Kerran olin paljain jaloin kesämekossa puutarhassamme. Kissa väijyi lintuja omenapuiden alla. Huusin: Anna lintujen olla rauhassa! Siitäkös se suuttui ja kimposi silmilleni kynnet ojossa. Mikä hyppy ja loikkaus! Olin vaistomaisesti nostanut kädet eteen ja siinä se sitten roikkui kynsineen ranteissani. Veri alkoi valua pitkin paljaita käsivarsiani. Tuijotimme toisiamme silmiin ja käteni puristivat kissaa kurkusta, mutta ei minusta ollut kissaa kuristamaan. Kun kynnet heltisivät, paiskasin sen marjapensaaseen.

Sarjasta MUISTOJA, Kissanovellit

Pakinaperjantain koulunpenkillä-haaste

Pe 5.8.2011

Kuva: Joskus kauan sitten piirtämäni postikortti paperitaiteelle. ©Marleena

Elinkautinen (100 sanan raapale)

Ei ole kuin pari kuukautta, kun viimeksi istuin koulunpenkillä. Sen verran kesälomaa, että ehtii hetken henkäistä. Opettajan ikuinen osa jatkuu taas reilun viikon päästä. Ja taas koulunpenkillä istuvat tuhannet oppilaatkin ympäri Suomea. 

Rehtori sanoi meille uusille ylioppilaille vuosikymmeniä sitten, kun juuri olimme painaneet valkolakin päähämme: "Nyt olette sitten vapaita kuin taivaanlinnut!" Pyh, sanontahan se vain oli. Sitä seurasi vuosien opiskelu ja pänttääminen. Vapaudesta ei tietoakaan. 

Odotan eläkepäiviä innolla, josko silloin vapaus koittaisi!? Mutta sitä ennen taas aamu aamun perään tunnit, välitunnit, luokat, opettajainhuone, välituntivalvonnat, kokeitten korjailut, kirja- ja vihkopinot. Sellaista se on, kun on elinkautinen koulunpenkillä. Tule jo eläkevuosien vapaus!


Pakinaperjantain 245. haaste (klikkaa)

Ja sitten rötöstelyä, viikon 31 Haastavaa kirjoittamista

Kuva: ©Marleena

To 4.8.2011

Rötöstelyä maalaismaisemassa (100 sanaa, raapale)

Sammakonkoipi näkyi enää suupielessä. Lopullinen nielaisu ja suupielten nuolaisu. Ateria oli nautittu. Ihka tuoretta sammakkopaistia. 

Toruin: Sammakkojen syöminen on ehdottomasti kiellettyä. Siitä tulee sakkorangaistus!

Muistan ulkoa uhanalaisten sammakkojen hinnat ja luettelin: Viitasammakko ja rupisammakko 34 euroa, tavallinen sammakko 17 euroa! 

Kissa katsoi minua paheksuvasti, mutta jatkoin: Jätä peltohiiret rauhaan! Niiden hinta on 67 euroa kappale. Menen vielä konkurssiin sinun paistiesi kanssa! Tiedä vaikka söisit viidenkympin koivuhiiriäkin! Nyt vain raksuja murkinaksi tai...! Yritin näyttää uhkaavalta.

Kesälomaa oli jäljellä viikko. Siinä ajassa ei ehditty rakentaa minkäänlaista kissanhäkkiä kesäpaikan pihaan. Niin Mikku-kissa jatkoi rötöstelyään sunnuntaihin. Silloin lähdettiin kaupunkiin. Mikku-kissan rötöstelypäivät maalla olivat lopussa.  

Haastavaa kirjoittamista viikko 31