Pitkä tauko

24.6.2012

Huomaan pitäneeni pitkän tauon tämän blogin kanssa. Asiaa olisi kyllä ollut, mutta kaikkeahan ei voi ehtiä.

Ei vain ole ollut aikaa tälle blogille eikä ilmeisesti tarvettakaan. Omien tekstien analysoiminen ei aina kiinnosta.

Kuitenkin luin juuri jostain, että jos kirjoittaminen tökkii, pitää kirjoittaa Raamatun kanssa. Joku sanoi sen ajatuksen olevan Saarikoskelta.

Kirjoitan kuitenkin sangen paljon ja joka päivä. Viime aikoina en tosin tänne.

Juoni

Ma 7.11.2011
Päivän motto: "Kirjoittamalla paljon oppii kirjoittamaan hyvin." Robert Southey

"Teoksessa voi olla yksi pääjuoni ja useita sivujuonia." (Oppimateriaali)

Aivan. Tekstissäni on juoni. Siis se punainen lanka, se pääjuoni. Mutta pitäisikö etukäteen miettiä joitain sivujuonia kenties, vai annanko tarinan vain viedä? Tekstin kirjoittaa itseään?

Oman ajatuksenjuoksuni parantamiseksi lainaan tekstiä Opetushallituksen sivulta Kunnari (kumi-Tarzanin Termikirjasto):

Juonen rakenne 

Kaikilla tarinoilla on alku, keskikohta ja loppu, mutta yleensä elokuva noudattaa tiettyä dramaturgista kaavaa.

• Elokuvan aloittaa alkusysäys. Se on kestoltaan lyhyt ja pyrkii herättämään katsojan mielenkiinnon. Alkusysäys on usein tapahtuma, joka esittelee keskeiset henkilöt ja tutustuttaa katsojan elokuvan teemaan.

• Esittelyjakso
kuvaa enemmän elokuvan henkilöhahmoja ja heidän välisiä suhteitaan, tapahtumaympäristöä sekä aikakautta. Katsojalle annetaan myös vinkkejä mahdollisista ristiriidoista ja ongelmatilanteista.

• Syventämisen
aikana katsoja pääse sisälle henkilöhahmojen maailmaan, katsoja saa lisää tietoa elokuvan henkilöistä ja heidän käyttäytymisensä syistä. Elokuvan juoni perustuu yleensä ristiriitaan.

• Ristiriitojen kärjistymisen
jaksossa juonen kulku sekä pienet sivuristiriidat johtavat elokuvan perusristiriidan ratkeamiseen.

• Ratkaisu
on avainkohtaus, johon elokuvan juoni huipentuu. Samalla katsojalle selviää, miten tarina päättyy.

• Häivytys
auttaa katsojaa myötäelämään päähenkilön ilossa tai surussa. Se kertoo, miten päähenkilön kävi ja mitä sitten tapahtui.

• Juonen rakenne voi sisältää myös ennakointeja, takaumia, kehyskertomuksen sekä avoimia kohtia.

Juoni ja juonikartta 

Juoni tarkoittaa kirjan tai elokuvan tapahtumien kulkua. Sen avulla kerrotaan tarina. Tarinassa voi olla pääjuoni ja yksi tai useampia sivujuonia. Hyvä juoni syntyy siitä, että tarinan tapahtumat, jotka ovat peräkkäin, muodostavat uskottavan tapahtumaketjun. Juoni ei aina etene aikajärjestyksessä, vaan siihen voi tulla takaumia tai ennakointeja. Takauma tarkoittaa sitä, että juonessa palataan menneisiin tapahtumiin, ja ennakointi kertoo arveluja tulevaisuuden tapahtumista. Juonessa on yksi tai useampia merkittäviä tapahtumia eli juonenkäänteitä, joita kutsutaan käännekohdiksi.
Juonikartalla voidaan lyhyesti kertoa kirjan juoni ja juonen käännekohdat.
Alussa esitellään henkilöt, tapahtumapaikka ja joku ongelma. Alun jälkeen ongelmaa aletaan selvittää. Tarinan keskivaiheen jälkeen tulee huippukohta, jolloin ongelma selviää. Juonessa viimeinen vaihe on loppuratkaisu, joka on tarinan päätös.

Ei kai oppi ojaankaan kaada. Eli tässä voi piillä sitten se villakoiran ydin! Se, mitä tietoa juuri tarvitsen. ;)

Romaanin käsikirjoituksesta

La 5.11.2011

Olen jäljessä kässärini kanssa, jos Nanowrimoa ajatellaan. :) Pitäisi olla jo 4x1667 sanaa + tänään vielä 1667 sanaa, vaikka tekstini onkin jo aikaisemmin aloitetun käsikirjoituksen jatkamista. Elon laskuopin mukaan tänään pitäisi olla jo 6668+1667, yhteensä 8335 sanaa. Koossa on seitsemän lukua ja vasta 3026 sanaa ja 23813 merkkiä. Tosin tarina itsessään ei ole vielä kunnolla alkanutkaan.

Nanowrimoon en voi osallistua sanan varsinaisessa merkityksessä eli en aio saada tekstiäni valmiiksi marraskuun loppuun mennessä. :)
Sanotaan, että on taottava, kun rauta on kuuma. Minulla nyt sattuu olemaan useampikin rauta tulessa.

Eli tärkein on tosiaankin leipätyö, on pysyttävä työkuntoisena, enkä siis voi valvoa moniakaan öitä kirjoitellen tai piirtäen ja maalaten. En jaksa aamulla lähteä töihin, jos otan illat ja yöt vielä työkäyttöön, vaikka mielelläni sen tekisinkin.

Menossa olevassa kissa-projektissa tärkeintä on tällä hetkellä visuaalinen toteutus. Kun on monta rautaa tulessa, on valittava tärkeysjärjestys. Nanowrimo ehkä hiukan vauhdittaa käsikirjoitukseni valmistumista. Kissaprojekti on juuri nyt kiireisempi.

Etsi aikaa kirjoittamiseen tai nanowrimoon

Ma 31.10.2011

Mihin tämä syksy on oikein mennyt. Elokuussa olen viimeksi kirjoittanut tänne uskomatonta! Vaan työt ovat vaatineet oman aikansa ja väsymys! Olen usein ollut sangen väsynyt töiden jälkeen.

Jotkut aloittavat huomenna nanokuukauden. Katso esimerkiksi  nanowrimo-asia sivulta http://marjaleenankirjahylly.blogspot.com/2011/10/kuukaudessa-kirjailijaksi.html

Minulla on oma tapani kirjoittaa, enkä tiedä, pitäisikö se jotenkin kytkeä tuohon nanowrimoon. Ehkä. Saisivat ainakin jotkut asiat uutta potkua elämässäni.

paperblanks kuten monet muutkin blogistaniassa ovat miettineet, mistä ottaa aikaa kirjoittamiselle. Kiteytän tähän muutamia hänen ajatuksistaan (oma muokkaukseni):

1. Aseta tavoite
2. Etsiydy ympäristöön, jossa sinua ei häiritä
3. Muista tärkeysjärjestys: Jos kirjoittaminen on sinulle TÄRKEÄÄ, kirjoita kirjoita kirjoita!
4. Paperia ja kynä aina mukaan kaikkialle. Ties missä on PAKKO laittaa paperille muutama sana tai enemmänkin...
5. Älä ole liian kriittinen, älä jää jumiin, anna sanojen virrata

Mietteitä kirjoittamisen haihattelusta

Kuva: © Marleena

Su 31.7.2011
Tänään heittäydyn runolliseksi (?) ja mietin tätä kirjoittamistani. Aika tallattu polku on. Mutta sangen roskainen. Paljon on siivottavaa.
Pitäisi käydä taas kerran läpi runot, joita on ainakin salkullinen. Tai parikin. ;) Ja suorasanaiset tekstit. Yksi tai kaksi tärkeää muistivihkoa on kateissa.
Yksi kässäri alullaan vain lyijykynällä kirjoitettuna versiona. Pitäisi näpytellä koneella toinen raakaluonnos siitäkin digitaaliseen muotoon. Näkisin sitten, onko siitä mihinkään. Muistan, miten innoissani olin siihen liittyneestä ideasta ja juonen poikasesta. Voisikohan se vielä innostaa uudestaan?
Leipätyöt ovat keskeyttäneet hyvät kirjoitusprojektit. Mitä kun raahautuu työpäivän jälkeen kotiin lopen uupuneena päivästä ja viikosta toiseen. Mitäs silloin muuta tekee kuin nauraa pöytälaatikosta pursuileville teksteilleen: Hullun hommaa! Pelkkää hömpötystä! Tärkeää on vain saada palkka ajallaan ja maksaa laskunsa. ;) HUS kirjoittamisen haihatus! Mitä siitä jos monet ovat menneet jo ohitseni ja polun päässä hurraavat omille saavutuksilleen! Minä puurran työmaalla, jota ei voi sanoa haihatteluksi!
Silti haihattelu on pysyvä ominaisuuteni: kirjoittaminen. Tavalla tai toisella.
Koulutyttönä kirjoitin pinokaupalla päiväkirjoja ja minulla oli lukuisia kirjekavereita Suomessa ja ulkomailla. Jossain vaiheessa kirjoittamisesta tuli työ, mainostekstejä! Sitä äitini ei sentään pitänyt haihatteluna! Vaikka eikös mainostekstien kirjoittaminen jos mikä ole haihattelua!
Vaan pääseekö pantteri pilkuistaan? Tässä sitä kirjoittelen blogiakin taas. Ja suunnittelen yhä vaan kirjoittamista. Kotitöitäkin on miljoona rästissä ja pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä.
Mutta kirjoittamista, kirjoittamista en sitten millään jätä! (:

Kirjoittamiseen liittyvää opastusta yms.

La 30.7.2011

"Kirjoittamista oppii kirjoittamalla...

Maailma pursuaa kirjoittamisen oppaita, mutta tuskin niiden lukemisesta haittaakaan on. Jos joku kirja on mainittu useamman kerran, editoin, kun ehdin. Tämä sivu siis elää jatkuvassa kasvussa. ;) Kenties?

Siispä tässä lista, jota aion täydentää pikkuhiljaa, jos jotain uutta tulee vastaan:

Ahti, Risto ja Toivonen, Markku 1994. Runouden kuntokoulu. Kirjapaja, Helsinki.

Andersson, Claes 2002, Luova mieli: Kirjoittamisen vimma ja vastus. Kirjapaja, Helsinki.

Doubtfire, Dianne 1987 (1978), Aiotko kirjoittaa romaanin? Suom. Liisi Huhtala. Kirjayhtymä, Helsinki.

Enwald, Liisa 1980, Luova kirjoittaja. Nuoren voiman liiton kirjoittajakurssi. Gummerus, Jyväskylä.

Jonsson, Curt 1996 (1995), Luova kirjoittaminen. Suom. Reijo Lundahl. pagina, Helsinki-Tukholma.

Haavikko, Ritva (toim.), Miten kirjani ovat syntyneet? WSOY, Helsinki.

Lehtinen, Torsti 2003, Sanojen avaruus. Luovan kirjoittamisen opas.Kirjapaja, Helsinki.

Vakkuri, Kai 2001, Sinä kirjoitat kirjan: Luovan kirjoittamisen opas. BSV kirja, Helsinki.

Vakkuri, Kai 1997, Sinä kirjoitat radiokuunnelman: Opas ja ohjeita sekä kaksi kuunnelmakäsikirjoitusta. BSV kirja, Helsinki.

Waltari, Mika 1994 (1935), Aiotko kirjailijaksi? Tuttavallista keskustelua kaikesta siitä mitä nuoren kirjailijan tulee tietää. WSOY, Helsinki.

Ritva Haavikko (toim.)  Miten kirjani ovat syntyneet (WSOY), neljä osaa kirjailijoiden omia tulkintoja kirjoittamisestaan, 1980-2000.

Terhi Rannela: Kirjoita nuorille. 136 sivua. BTJ Kustannus 2010.

Kimmo Svinhufvud: Kokonaisvaltainen kirjoittaminen, Tammi

Kari Ojala: Ensimmäinen painos. Sidottu, 360 s. Piirrokset Helena von Alfthan. Etukeno (ISBN 952-99593-3-8) Ilmestynyt 11.10.2006, pdf

Jari Tervo: Kallellaan

Antti Tuuri: Kuinka kirjoitan romaanin, Art House 2004
Ylva Karlsson ja Katarina Kuick: Kirjoittamisen ihanuus - Nuoren kirjoittajan opasSuomentanut: Sirkka-Liisa Sjöblom; Karisto 2010

Kirsti Manninen: Kirjoittajan opas, Otava 1987

Juha Salminen, Pekka Sirkiä: Sci-Fi –  Novellin kirjoittaminen, Suomen tieteiskirjoittajat

Kirstinä Väinö: Kirjailijan tiet, Esseitä, Tammi 2005

Ekholm, Lasse: Jutun juuri. Kirjoittajan opas. Tammi

Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin. Kirja kirjoittajalle (Alkuteos 1986: Writing Down the Bones: Freeing the Writer Within) 2004, 221 s. Kansanvalistusseura, Helsinki. suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari
Natalie Goldberg: Avoin mieli. Kuinka elää kirjoittajan elämää (Alkuteos 1990: Wild Mind. Living the Writer's Life) 2004, 222 s. Kansanvalistusseura, Helsinki. suom. Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen

Natalie Goldberg: Hyvä kaukainen ystävä - Kuinka kirjoittaa elämäntarina. Kansanvalistusseura 2003

Stephen King: Kirjoittamisesta
Dorothea Brande: Becoming a writer

Orson Scott Card: How to Write Science Fiction and Fantasy

Julia Cameron: Tie luovuuteen (The Artists Way).

(Julia Cameronin elämäkerta The floor Sample)

Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto

Ray Bradburyn Zen in the Art of Writing

Anne Bernays and Pamela Painter: What if? Writing Exercises for Fiction Writers

John Singleton: The Creative Writing Workbook

Francine Prose: Reading Like Writer: A Guide for People Who Love Books and for Those Who Want to Write Them.

Twyla Tharp: The Creative Habit.

Twyla Tharp: How I Write, The Secret Lives of Authors

David Lodge: The Art of Fiction

Olof Lagercrantz: Om konsten att läsa och skriva

Claes Andesson: Luova mieli

Arto Seppälä, Markku Hattula: Sanasi sun

Tuulaliina Varis: Kaksi kesää, kaksi kirjaa

Charles Bukowski: Kaupungin kaunein nainen

Eeva Kil:pi Naisen päiväkirja

Johanna Sinisalo: LasilmäCarlos

Maria Dominiguez: Paperitalo

Ansen Dibell: Elements of Fiction Writing – Plot

Marja-Riitta Vainikkala & Marja-Liisa Kaltila: Sanasta kuvaksi - kuvasta sanaksi. Kansanvalistusseura 2008
Liisa Enwald & Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen & Anja Vähäaho: Elämä tarinaksi. Kansanvalistusseura 2003

Vesa A. Korhonen: Hyvä, parempi, valmis- eli miten kirjoittaa se loppuun asti, Pehmeäkantinen, 160 sivua. 1. painos 2009, ISBN 978-952-67039-4-7, 2. painos 2010, (e-kirja) ISBN 978-952-5907-00-1

Kirjan tukisivut

Bruce Holland Rogers: Word Work - Surviving and Thriving as a Writer
Ray Bradbury: Zen sanataiteessa. Esseitä luovuudesta.
Natalie Goldberg: Writing Down the Bones
Anne Lamott: Bird by Bird. Some Instructions on Writing and Life.
Dorothea Brande: Becoming a Writer
Hirvonen & Silfverberg: Sata sivua
Vacklin & Rosenvall & Nikkinen: Elokuvan runousoppia

Stanley Fish: How to Write a Sentence: and How to read One

Tässä vielä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen lista:

Alasilta, Anja: Näin kirjoitat tehokkaasti : viestintäopas työelämän kirjoittajille. - Helsinki: Inforviestintä, 1999. - 239 s.

Alasilta, Anja: Näin kirjoitat tietoverkkoon : viestintäopas paperin maailmasta verkkojen aikaan.- Helsinki: Inforviestintä, 1998. - 206 s.

Hirsijärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula: Tutki ja kirjoita. - Helsinki: Kirjayhtymä, 1997. - 432 s.

Iisa, Katriina & Kankaanpää, Salli & Pihl, Aino: Tekstintekijän käsikirja. - Helsinki: Yrityskirjat, 1997. - 451 s.

Leino, Pirkko: Taitavan kirjoittajan kielenhuolto : opiskelijan opas. - Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus,  1996. - 144 s.

Miestamo, Riitta: Kielineuvo. - Helsinki: WSOY, 1999. - 205 s.

Miten kirjoitan tieteellisen artikkelin : tieteellinen kirjoittaminen ja kansainvälinen julkaiseminen / toim. Pirkko Niemelä & Kirsti Lagerspetz & Kari Lagerspetz & Risto Näätänen. - Porvoo: WSOY, 1991. - 120 s.

Mälkiä, Matti: Teksti- ja kirjallisuusviitteiden laatiminen. - Tampere: Tampereen yliopisto, 1994. - 155 s. (Tampereen yliopisto, Hallintotiede 1994; B 6)

Ohjeita tutkielman kirjoittajille / Anneli Lieko & Laila Lehikoinen & Kaino Laaksonen & Silve Kiuru, uudistettu laitos. - Helsinki: Yliopistopaino, 1993. - 74 s.

Oja, Heikki: Ideasta kirjahyllyyn eli miten voin julkaista ja myydä yleistajuisen tiedekirjan tämän päivän Suomessa  - ja säilyä hengissä. - Helsinki: Tieteellisten seurain valtuuskunta, 1987. - 120 s.

Soikkanen, Timo & Vares, Vesa & Ågren, Maria: Lähdetekniikka poliittisessa historiassa. - Turku, 1998. - 46 s. (Turun yliopisto, poliittinen historia. Opintojulkaisuja;  2/1998)

Taitava kirjoittaja : opiskelijan opas / Irma Lonka & Kirsti Lonka & Pirjo Karvonen & Pirkko Leino. - Helsinki: Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus, 1996. - 69 s.

Tieteellinen kirjoittaminen / toim. Merja Kinnunen ja Olli Löytty. - Tampere: Vastapaino, 2002. - 204 s.

Tieteestä tiedottaminen : tutkimustiedotuksen ja tieteen yleistajuistamisen opas / toim. Annikki Väisänen. - Helsinki: Valtion hallinnon kehittämiskeskus - Suomen Akatemia, 1987. - 104 s.

Tirronen, Kerttu & Rautanen, Teemu & Ukskoski, Leena: Tutkijan julkaisuopas. - Espoo: VTT, 1998. - 96 s. + liitt.

Tuisku- Reinilä, Leena: Alustus seminaari raportti referaatti. - Helsinki: Kirjayhtymä, 1977. - 159 s. (Käytännön viestintää; 2)

Tutkimusviestinnän opas : tutkimusten ja selvitysten laatiminen ja julkaiseminen / toim. Paul Fogelberg. - Helsinki: Valtion koulutuskeskus, 1986. - 152 s. (Valtion kulutuskeskuksen julkaisusarja; A-6)

Anttila, Anu-Hanna: Ohjeisto tieteellisen tutkielman tekoon.3. uudistettu painos.- Turku: Turun yliopisto/ sosiologian laitos, 2000. - 45 s. + liitt. (Sosiologista keskustelua - Sociological discussions, University of Turku, Department of Sociology; B 37)Auvinen, Juha & Noponen, Martti: Ohjeita pro gradu -tutkielman tekijöille. 4. tarkistettu painos. - Helsinki: Helsingin yliopisto. Yleisen valtio-opin laitos, 1996.-  50 s.
Bergholm, Bettina: Vägen till bra arbeten. - Helsingfors: Forskningsinstitutet vid Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, 1998. - 59 s. (Svenska social- och kommunalhögskolans kompendier; 4)
Eco, Umberto: Come si fa una tesi dia laurea : le materie umanistiche. IV ediziione. - Milano: Bombiani, 1996. - 249 s.
Eco, Umberto: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään.- Tampere: Vastapaino, 1989. - 202 s.
Ekholm, Kai & Heinisuo, Rami: Tee gradu! Verkkoajan tutkielmantekijän opas. - Helsinki : BTJ Kirjastopalvelu, 2002. - 130 s.
Fogelberg, Paul & Herranen, Marja & Sinikara, Kaisa: Tuumasta toimeen : tutkielman tekijän opas. - Helsinki: Yliopistopaino, 1989. - 56 s.
Gothóni, René: Oletko neuvoton : lohdutuksen sanoja opinnäytteen laatijalle. - Helsinki: Yliopistopaino, 1991. - 75 s.
Hakala, Juha T.: Creative thesis writing : a guide to development and research work - Helsinki: Gaudeamus, 2000. - 126 s.
Hakala, Juha T.: Graduopas : melkein maisterin niksikirja.- Helsinki: Gaudeamus, 1999. - 252 s. Huom. Kurssikirjahylly
Hakala, Juha T.: Snart magister? Guide för examensarbetet. - Helsingfors: Gaudeamus, 2001. - 212 s.
Hentilä, Seppo: Poliittisen historian opiskelijan opas : opetus ja opiskelu; tentit ja tenttiminen; tutkielman laatiminen. - Helsinki: Helsingin yliopisto, Yhteiskuntahistorian laitos, Poliittinen historia, 2000. - 166 s. Opas on myösverkossa.
Iso gee : gradua ei jätetä! / toim. Merja Kinnunen & Olli Löytty. - Tampere: Vastapaino, 1999. - 159 s.
Kansainvälisten suhteiden tutkimusopas, toim. Monica Tennberg. - Rovaniemi:P.S.C. Inter : Lapin yliopisto, 2002. - 238 s. (Julkaisuja / P.S.C. Inter, ISSN 1455-8718 ; 3) Huom. Hv Sosiologia-hyllyssä
Karisto, Antti & Seppälä, Ullamaija: Maukas gradu : valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. - Tampere: Vastapaino, 2004. - 158 s.
Kohti karonkkaa : neuvoja väitöskirjaa tekevälle / toim. Kristiina Patja, Ilpo Huhtaniemi, Elina Ikonen, Kimmo Kontula. - Helsinki: Duodecim, 1999.- 284 s.
Koskiaho, Briitta: Ohi, läpi ja reunojen yli : tutkimuksenteon peruskysymyksiä. - Helsinki: Gaudeamus, 1990. - 206 s. Huom. Hv Sosiologia -hyllyssä.
Lehikoinen, Anja & Soikkanen, Timo: Opas poliittisen historian opiskeluun ja tutkielman laatimiseen : tenttiluku-, essee-, proseminaari- ja pro gradu -ohjeita. 3. uudistettu painos. - Turku, 1985. - 56 s. ( Turun yliopisto, poliittinen historia. Julkaisuja C: 18)
Pere, Pekka: Proseminaariohjeet. - Helsinki: Helsingin yliopisto, kansantaloustieteen laitos, 2000. - 18 s. (Helsingin yliopiston kansantaloustieteen laitos. Opetusmonisteita; 3:2000)
Pihlaja, Hannu: Tutkielmaa tekemään. - Lahti: Soceda, 2001. -   215 s.
Tutkimus ja sen raportointi / Sirkka Hirsijärvi, Pirkko Liikanen, Pikko Remes, Paula Sajavaara.  4.-6. painos. - Helsinki: Kirjayhtymä, 1995. - 172 s.
Uusitalo, Hannu: Tiede, tutkimus ja tutkielma : johdatus tutkielman maailmaan. - Porvoo: WSOY, 1991. - 121 s.
Yli-Luoma, Pertti V. J.: Ohjeita opinnäytetyön tekemiseen. - Sipoo: International Multimedia & Distance Learning, 2001. - 100 s.Barras, Robert: Students must write : a guide to better writing in course work and examinations.- London: Methuen, 1982.- 149 s.

Chicago manual of style : The essential quide for writers, editors and publishers. 14th ed. - Chicago : University of Chicago Press, 1993. 921 s.

Doing postgraduate research, ed. by Stephen Potter.- London : SAGE, 2002. - 191 s. Huom. Kurssikirjahyllyssä

The Economist style guide : the best-selling guide to English usage. 7th ed. - London: Profile Books, 2001. (The Economist books)

A guide to writing sociology papers / coordinators and editors Judith Richlin-Klonsky and Ellen Strenski. - New York:  St. Martin's Press, 1991. - 184 s.

Higham, Nicholas J.: Handbook of writing for the mathematical sciences. - Philadelphia: SIAM, 1993. - 241 s.

Huff, Anne Sigismund: Writing for scholarly publication. - Thoudand Oaks, Ca: Sage, 1999. - 185 s.

Linnasalmi, Leena & Laine, Päivi: Business letters and e-mail. 3th rev.ed. - Helsinki: FINTRA, 2000. (FINTRA-julkaisu; 112)

McCloskey, Deirdre N.: Economical writing. 2nd ed. - Prospect Heights (Ill.) : Waveland Press, 2000. 98 s.

Mullins, Carolyn J.: A guide to writing ans publishing in the social and behavioral sciences. - New York: John Wiley, 1977. - 431 s.

Publication manual of the American Psychological Association. 5th ed. - Washington : American Psychological Association, 2001. 439 s.

Smedley, Christine S. & Allen, Mitchell: Getting your book published. - Newbury Park, Ca.: Sage. - 14 s.

Vaugham, Roger J. & Buss, Terry: Communicating social science research to policymakers. -  Thousand Oaks : SAGE, 1998. 159 s. (Applied social research methods series ; vol. 48) - Huom. Sarjajulkaisut -kokoelmassa: Applied...

JATKUU...?

Viisi eri tekstiä

To 28.7.2011
Laskin, että minulla on viisi eri tekstiä, joita olen kirjoitellut jonkin verran eteenpäin. Onkohan siinä liian monta? Kahta olen kirjoittanut jo sivukaupalla. Toinen on jonkinlainen romaanin runko, toinen taas lyhyempi tarina, jonka voisi muokata romaaniksikin.

Tulostin kaikki eilen. Oliko siinä mitään järkeä, en tiedä. Lueskelin sitä runkotekstiä ja mietin, miten jatkaisin. Lukuja on koossa vasta seitsemän ja niitä pitäisi muokata ja laajentaa. Ne koostuvat nyt melkein perusasioista. Myös päähenkilön nimeä olen miettinyt usein ja vaihtanut useita kertoja.

Jotenkin junnaan samoissa kuvioissa nyt. Ajattelin, että tulostaminen auttaisi, mutta enpä tiedä. Montakohan sivua kirjaa tulee A4:stä? Pitäisi laskea. Tuskin yksi A4 on yksi sivu kirjassa, normaalikokoisessa kirjassa, jossa teksti on jotain 11 pistettä? Olisiko sivuja kirjassa 1,5 A4:ään verrattuna? Olen liian laiska laskemaan. Eli siis Kaksi A4:sta olisi kolme sivua kirjassa? Mikähän on sanamäärä tuommoisessa tavallisessa kirjassa?
Kaikkea sitä miettiikin. Tosin olen enemmän tiivistäjä kuin lavertaja (vrt. laventaja). Tiivistän mieluummin kuin lisään sanoja. Nyt kuitenkin on sanojen aika, koska päätekstissäni on vain 7 lukua ja romskun runko valmiina. Juoni on vain päässäni. Saa nähdä, muutanko tuota perusideaa vähitellen eli pysyykö juoni samana.

EDIT: laskin sitten kuitenkin sanamäärän yhtä sivua kohti eräästä kirjasta eli jos yhdellä sivulla on 34 riviä ja 11 sanaa rivillä, se tekee jotain 374 sanaa sivulle.  Konekirjoitettua tekstiä minulla on noin 550 per sivu, joten ehkä kahdesta sivusta ei tule aivan kolmea sivua kirjaan. Tai sitten tulee. :) Sehän vähän riippuu...

Jälleen täällä, uusimman tekstin runko valmis

Ke 27.7.2011
Pidin näköjään pitkän tauon tämän blogini kanssa. Mutta kirjoittamisen kanssa ei ole ollut taukoa. Minulla on yksi käsikirjoitus paraikaa työn alla. Se on jonkinlainen runko, jota on nyt muokattava nopeasti laadukkaammaksi ;D ja laajemmaksikin tietysti, sillä sanoja on vasta noin 30 000. Lukujenkaan määrästä en ole vielä päättänyt.
Kirjoituskoneen räminää täältä ei kuulu, mutta tietokoneeni näppäinten tössähtelyä kyllä. Tai ainakin voit demonstoroida sen oman koneesi näppäimiä töpsytellen. Hyvältä kuulostaa, eikö vain? Anna Sinäkin siis tekstin lentää!

Hienoa! Toistaiseksi työrauha.

Luuranko on siis koossa, tekstin runko. Lihakset ja muu tarvittava massa vielä kehittymässä. Genreäkin voisi tässä vaiheessa vielä vaikka maihtaa/muuttaa, ainakin tarkentaa.

Muitakin luurankoja on kaapissa (pöytälaatikossa). Otetaan käsittelyyn, kun ehditään.

Unohtumaton hymy

Muistan hymysi
- jo niin poissaolevan.
Tuskainen sydän
yhä etsii rakkaintaan,
kaikkialla kaikesta.

Tämä runo on kirjoitettu RUNOTORSTAIN

134. haasteeseen 04.06.2009 - 00:05

"Tällä kertaa haastamme kirjoittamaan aiheeltaan vapaan tankarunon.

Viisirivisen tankarunon tavujako on 5-7-5-7-7 eli ensimmäisellä rivillä saa olla viisi tavua jne. Muihin tankarunon hienouksiin ei tarvitse mennä, ellei halua. Pidetään kiinni vain tavujaosta. Tarkempaan tekniikkaan voi halutessaan tutustua esimerkiksi Wikipedian tanka-artikkelissa."

Vaihe 2, versio 2

En ollut oikein tyttyväinen ykkösversioon, joten tässä hiukan muokattuna

Kevät

Virkkaa nyt ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa
valoa sydämen pimeisiin lokeroihin
avaa koteloitunut mieli
purista pimeä ulos
puhdista
pudista pinttyneet pölyt ravista
syöverit sisäiset irti sielusta kehosta
vapauta tuuleen
olemuksen kumarasta varjosta suorista selkä
kasvata uudet unelmat hiirenkorvalle
kultaiseen valon ketjuun
ajatuksia nauhaksi
tämä huhtikuu tämä nyt hetki ja tulevaisuus
ei enää mustaa pimeää siltaa takaisin talveen ei
kultaketjuksi kaulaan suloinen kirkas valo
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Tässä vielä uusi versio:

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista

aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Uusi perjantaipakote, joka annettiin sunnuntaina

Oma huone -blogista löysin tuon ensimmäisen perjantaipakotteen ja nyt on sitten jo toinen vuorossa:

"Ota satunnainen kirja. Avaa se sivulta 50. Valitse ensimmäinen vastaan tuleva repliikki ja laita se tarinasi päähenkilön suuhun. (Jos kirjassa ei ole repliikkejä, voit valita sivun ensimmäisen virkkeen.)"

Ei sattunut olemaan yhtään romskua käden ulottuvilla, joten tartuin kirjapinosta päällimmäiseen opukseen nimeltä Kuvan sijamuotoja (Anu Tuominen, Jack in the box, Helsinki 2001, lainassa Ateneumin kirjastosta).

Sivulla 50 on kuva, joten otin vapauden valita ensimmäisen virkkeen seuraavalta sivulta (kirjassa ei ole repliikkejä).

Ensimmäinen virke sivulla 51 kuuluu näin:

"Virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa, kultalankaa."



Kevät

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa
valoa sydämen pimeisiin lokeroihin
avaa koteloituneen mielen
puristaa pimeän ulos
puhdistaa
pudistaa kevään tuuli
pinttyneet pölyt ravistaa
syöverit sisäiset irti sielusta kehosta
olemuksen kumarasta varjosta suoristaa selän
lähtevät uudet unelmat hiirenkorvalle
kultainen valon ketju
ajatuksien nauhassa
tämä huhtikuu tämä nyt hetki ja tulevaisuus
ei enää mustaa pimeää siltaa takaisin talveen ei
vaan kultaketjuksi kaulaan suloinen kirkas valo
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Mikä pakko?

Olosuhteet: Aurinko paistaa, ilma on sakeana lumihiutaleista, sellaisista ns. nenäliinan kokoisista. Tartun hetkeksi Päivi Haanpään haasteeseen.

Perjantaipakote 1:

Kirjoita teksti, jossa joku kieltää jonkin asian kolmesti (Oma huone)

Tekstiä asiasta ja asian vierestä:

Ei kukkokaan käskien laula, mutta ihminen kyllä. Vaikka ei ole pakko, ottaa vastaan Perjantaipakotteen ja kirjoittaa siitä tiistaina, se on tänään. Tänään on tiistai, tänään ei ole perjantai eikä Perjantaipakotetta ole pakko tehdä tiistaina eikä edes perjantaina, jos ei halua. Kai tämä viittaa Pietariin, joka kielsi kolmesti tuntevansa Jeesuksen. Hänelle kukkokin lauloi. Ei siksi, että sen olisi ollut pakko, vaan koska kukoilla on tapana laulaa aamulla tai siis kiekua. Eikä ollut pakko vai oliko? Niin oli tapahtuva, sen Jeesus tiesi. Sen myös, että kukko laulaa aamuisin, mutta myös Pietarin heikkouden. Pelon. Rohkea mies Pietari, tuo kallio, pelkäsi, pelkäsi oman henkensä puolesta.

Mekin pelkäämme. Milloin mitäkin. Joskus sitä, että on pakko, vaikka emme osaa, emme ehdi, emme halua, mutta on pakko. Joskus otamme vastaan pakkoja, joita ei tarvitsi tehdä, pakotamme itsemme johonkin, mitä ei lainkaan tarvitsisi. Niin kuin nyt tämänkin tekstin kirjoittaminen: Vapaaehtoinen pakko. Ei siis mitään mieltä. Oikeastaan tämä oli tässä. Ei ollut pakko, mutta kirjoitin. Kirjoitin mitä kirjoitin. En kai ihan tosissani, muuten vaan, mutta hieman pakosta, ei voi kieltää, siis myönnän. Olenkohan kieltänyt jo kolmesti? Siis sen, että kirjoitan vapaaehtoisesti? En siis pakosta, vaikka kylläkin toisaalta pakosta, koska otin haasteen vastaan. Yleensä kieltäydyn, jos voin, jos ei ole pakko, mutta nythän oli vähän niin kuin pakko. En pidä pakoista, en minkäänlaisesta pakottamisesta. Pidän kyllä kirjoittamisesta, kirjoitan milloin mistäkin syystä, joskus sisäisestä pakosta, joskus ulkoisesta. Ei, nyt on kyllä pakko lopettaa.

Tyhjän jauhamista

Kirjoittamisestani voisin jatkaa vielä vaikka mitä, mutta sen verran kuitenkin, että olin nuorena innokas kirjeiden kirjoittaja. Pahimmillaan tai parhaimmillaan minulla oli kaiketi kymmenkunta kirjekaveria ympäri maailmaa ja Suomessakin monta. :)

Eilen tuli taas lunta, joten kevät on edelleenn "nurkan takana". Minkä nurkan, vaikea sanoa, mutta yleensä viimeistään toukokuussa näillä leveysasteilla ollaan jo lähellä kesää. Sitä ennen on mitä ilmeisimmin kevät.

Kirjoittelen nyt ihan huvikseni tänne muutaman rivin, kun varsinainen kirjeenvaihtopuoli suuntaan jos toiseen on elämässäni ollut jo pitkään nollilla. Ei huvita kirjoittaa kenellekään erityisemmin. Tänne Siniseen salonkiin raapustelen tietokoneella sen minkä raapustelen. Toisaalta työkiireet lyövät taas päälle, ei voi jarruttaa, pitää lisätä vauhtia eli lopettaa tämä tyhjän jauhaminen ja kirjoittaa pakolliset.

Kesäkirjoittaja

Inspiroikohan talvi ihmisiä kirjoittamaan? Ei minua ainakaan. Loikoilisin takan lämmössä ja loisteessa kevääseen asti, jos olisi takka. :)

Minä olen kesäkirjoittaja. Kesällä kirjoitan päässäni koko ajan ja välillä paperillekin, jos mahdollista. Talvella kirjoitan paperille tietokoneen kautta ja useimmiten pakosta tienatakseni jotain. No, asia ei tietysti ole aivan noin yksioikoinen. Kyllä kirjoitan talvella ihan omaksi iloksenikin... Mutta osa on ulkoisen pakon sanelemaa, mutta onneksi (?) osa on myös sisäisen pakon vaatimaa.

Sitten on pitkiäkin taukoja, kun en kirjoita mitään, korkeintaan sähköpostia tai lyhyitä tekstiviestejä. Näin on nimenomaan silloin, kun ansaitsen leipäni puhetyöläisenä tai graafisen suunnittelun puolella kuvallisen viestinnän tai kuvataiteen alueella.

Toiset varmaan pitävät talvea hyvänä aikana kirjoittaa, tai kevättä tai syksyä.

Ehkä tähän sopisi joku muu linkki, mutta tekijänoikeuslaki koskee ja suojelee kaikkia kirjoittajia. Siksipä se on ajankohtainen kesät talvet. Talvella voisi tietysti linkittää jotain romanttisempaa, mutta olkoon:

TEKIJÄNOIKEUSLAKI

Pakko kirjoittaa koska elän

Kirjoittaminen on minulle elämää, samoin kuin piirtäminenkin, ilman kumpaakaan en olisi elossa.

Olen koko ikäni ollut kahteen suuntaan virittynyt: kirjoittamiseen ja piirtämiseen. Kumpikin puoli minussa on käynyt taistoaan ankarasti ja olen välillä onnistuen, välillä epäonnistuen, pystynyt pitämään nämä puolet itsessäni tasapainossa. Useimmiten nämä puolet minussa ovat olleet epätasapainossa. Sen näkee siitä, että välillä olen elänyt vain piirtäen ja maalaten, välillä vain kirjoittaen, harvemmin olen voinut tehdä molempia tasapainoisesti yhtaikaa. Tavallista on ollut, että on ollut kirjoittamisen kausia tai piirtämisen ja maalaamisen kausia. Ihmisen pitäisi olla vain yhden asian ihminen, niin ehkä tulokset olisivat paremmat.

Elämä kiitää ajassa kuin raketti - kaikki on tehtävä NYT tai et ehdi tehdä mitään. Mitään ei pitäisi jättää tuonnemmaksi. On vain nyt-hetki. Pian rakettisi on perillä jossain. Jumalan luona. Paratiisissa. Sielläkö voimme tehdä sen, mitä olisimme halunneet tehdä,mutta emme ehtineet lyhyen ihmiselämämme aikana?