Vaihe 2, versio 2

En ollut oikein tyttyväinen ykkösversioon, joten tässä hiukan muokattuna

Kevät

Virkkaa nyt ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa
valoa sydämen pimeisiin lokeroihin
avaa koteloitunut mieli
purista pimeä ulos
puhdista
pudista pinttyneet pölyt ravista
syöverit sisäiset irti sielusta kehosta
vapauta tuuleen
olemuksen kumarasta varjosta suorista selkä
kasvata uudet unelmat hiirenkorvalle
kultaiseen valon ketjuun
ajatuksia nauhaksi
tämä huhtikuu tämä nyt hetki ja tulevaisuus
ei enää mustaa pimeää siltaa takaisin talveen ei
kultaketjuksi kaulaan suloinen kirkas valo
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Tässä vielä uusi versio:

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa keväthuiviksi hartioille
valoa sydämen pimeisiin huoneisiin
lokeroituneeseen mieleen
iloa ensimmäisistä sitruunaperhosista,
leskenlehdistä, voikukista

aukaise koteloitunut mieli
vapauta ajatusten liito
purista pimeä ulos
puhdista pinttyneistä pölyistä
kalpea talvinen kieli
rähmäinen silmien kapea rako
sisäiset syöverit auki
irti kumarasta kehosta palelevasta sielusta irti
olemuksen ahtaasta varjosta
jäitten mukana sulanut pois talvi taakse jäänyt pimeä
unohdettu hiipuva suru
kohota katse oivallus selkä suoraksi
ripusta kevään kultaiseen ketjuun ajatusten nauhaksi
unelmien hiirenkorvat
ja huhtikuu
tämä nyt-hetki ja koti elämä tulevaisuus rakkauden kehäksi
kaulaan ilo suloinen valo kirkkaus
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Uusi perjantaipakote, joka annettiin sunnuntaina

Oma huone -blogista löysin tuon ensimmäisen perjantaipakotteen ja nyt on sitten jo toinen vuorossa:

"Ota satunnainen kirja. Avaa se sivulta 50. Valitse ensimmäinen vastaan tuleva repliikki ja laita se tarinasi päähenkilön suuhun. (Jos kirjassa ei ole repliikkejä, voit valita sivun ensimmäisen virkkeen.)"

Ei sattunut olemaan yhtään romskua käden ulottuvilla, joten tartuin kirjapinosta päällimmäiseen opukseen nimeltä Kuvan sijamuotoja (Anu Tuominen, Jack in the box, Helsinki 2001, lainassa Ateneumin kirjastosta).

Sivulla 50 on kuva, joten otin vapauden valita ensimmäisen virkkeen seuraavalta sivulta (kirjassa ei ole repliikkejä).

Ensimmäinen virke sivulla 51 kuuluu näin:

"Virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa, kultalankaa."



Kevät

virkkaa ketjuksi keltaista rihmaa
kultalankaa
valoa sydämen pimeisiin lokeroihin
avaa koteloituneen mielen
puristaa pimeän ulos
puhdistaa
pudistaa kevään tuuli
pinttyneet pölyt ravistaa
syöverit sisäiset irti sielusta kehosta
olemuksen kumarasta varjosta suoristaa selän
lähtevät uudet unelmat hiirenkorvalle
kultainen valon ketju
ajatuksien nauhassa
tämä huhtikuu tämä nyt hetki ja tulevaisuus
ei enää mustaa pimeää siltaa takaisin talveen ei
vaan kultaketjuksi kaulaan suloinen kirkas valo
huhtikuu kevät ja lintujen laulava suu

Mikä pakko?

Olosuhteet: Aurinko paistaa, ilma on sakeana lumihiutaleista, sellaisista ns. nenäliinan kokoisista. Tartun hetkeksi Päivi Haanpään haasteeseen.

Perjantaipakote 1:

Kirjoita teksti, jossa joku kieltää jonkin asian kolmesti (Oma huone)

Tekstiä asiasta ja asian vierestä:

Ei kukkokaan käskien laula, mutta ihminen kyllä. Vaikka ei ole pakko, ottaa vastaan Perjantaipakotteen ja kirjoittaa siitä tiistaina, se on tänään. Tänään on tiistai, tänään ei ole perjantai eikä Perjantaipakotetta ole pakko tehdä tiistaina eikä edes perjantaina, jos ei halua. Kai tämä viittaa Pietariin, joka kielsi kolmesti tuntevansa Jeesuksen. Hänelle kukkokin lauloi. Ei siksi, että sen olisi ollut pakko, vaan koska kukoilla on tapana laulaa aamulla tai siis kiekua. Eikä ollut pakko vai oliko? Niin oli tapahtuva, sen Jeesus tiesi. Sen myös, että kukko laulaa aamuisin, mutta myös Pietarin heikkouden. Pelon. Rohkea mies Pietari, tuo kallio, pelkäsi, pelkäsi oman henkensä puolesta.

Mekin pelkäämme. Milloin mitäkin. Joskus sitä, että on pakko, vaikka emme osaa, emme ehdi, emme halua, mutta on pakko. Joskus otamme vastaan pakkoja, joita ei tarvitsi tehdä, pakotamme itsemme johonkin, mitä ei lainkaan tarvitsisi. Niin kuin nyt tämänkin tekstin kirjoittaminen: Vapaaehtoinen pakko. Ei siis mitään mieltä. Oikeastaan tämä oli tässä. Ei ollut pakko, mutta kirjoitin. Kirjoitin mitä kirjoitin. En kai ihan tosissani, muuten vaan, mutta hieman pakosta, ei voi kieltää, siis myönnän. Olenkohan kieltänyt jo kolmesti? Siis sen, että kirjoitan vapaaehtoisesti? En siis pakosta, vaikka kylläkin toisaalta pakosta, koska otin haasteen vastaan. Yleensä kieltäydyn, jos voin, jos ei ole pakko, mutta nythän oli vähän niin kuin pakko. En pidä pakoista, en minkäänlaisesta pakottamisesta. Pidän kyllä kirjoittamisesta, kirjoitan milloin mistäkin syystä, joskus sisäisestä pakosta, joskus ulkoisesta. Ei, nyt on kyllä pakko lopettaa.