Mikä pakko?

Olosuhteet: Aurinko paistaa, ilma on sakeana lumihiutaleista, sellaisista ns. nenäliinan kokoisista. Tartun hetkeksi Päivi Haanpään haasteeseen.

Perjantaipakote 1:

Kirjoita teksti, jossa joku kieltää jonkin asian kolmesti (Oma huone)

Tekstiä asiasta ja asian vierestä:

Ei kukkokaan käskien laula, mutta ihminen kyllä. Vaikka ei ole pakko, ottaa vastaan Perjantaipakotteen ja kirjoittaa siitä tiistaina, se on tänään. Tänään on tiistai, tänään ei ole perjantai eikä Perjantaipakotetta ole pakko tehdä tiistaina eikä edes perjantaina, jos ei halua. Kai tämä viittaa Pietariin, joka kielsi kolmesti tuntevansa Jeesuksen. Hänelle kukkokin lauloi. Ei siksi, että sen olisi ollut pakko, vaan koska kukoilla on tapana laulaa aamulla tai siis kiekua. Eikä ollut pakko vai oliko? Niin oli tapahtuva, sen Jeesus tiesi. Sen myös, että kukko laulaa aamuisin, mutta myös Pietarin heikkouden. Pelon. Rohkea mies Pietari, tuo kallio, pelkäsi, pelkäsi oman henkensä puolesta.

Mekin pelkäämme. Milloin mitäkin. Joskus sitä, että on pakko, vaikka emme osaa, emme ehdi, emme halua, mutta on pakko. Joskus otamme vastaan pakkoja, joita ei tarvitsi tehdä, pakotamme itsemme johonkin, mitä ei lainkaan tarvitsisi. Niin kuin nyt tämänkin tekstin kirjoittaminen: Vapaaehtoinen pakko. Ei siis mitään mieltä. Oikeastaan tämä oli tässä. Ei ollut pakko, mutta kirjoitin. Kirjoitin mitä kirjoitin. En kai ihan tosissani, muuten vaan, mutta hieman pakosta, ei voi kieltää, siis myönnän. Olenkohan kieltänyt jo kolmesti? Siis sen, että kirjoitan vapaaehtoisesti? En siis pakosta, vaikka kylläkin toisaalta pakosta, koska otin haasteen vastaan. Yleensä kieltäydyn, jos voin, jos ei ole pakko, mutta nythän oli vähän niin kuin pakko. En pidä pakoista, en minkäänlaisesta pakottamisesta. Pidän kyllä kirjoittamisesta, kirjoitan milloin mistäkin syystä, joskus sisäisestä pakosta, joskus ulkoisesta. Ei, nyt on kyllä pakko lopettaa.