Mietteitä kirjoittamisen haihattelusta

Kuva: © Marleena

Su 31.7.2011
Tänään heittäydyn runolliseksi (?) ja mietin tätä kirjoittamistani. Aika tallattu polku on. Mutta sangen roskainen. Paljon on siivottavaa.
Pitäisi käydä taas kerran läpi runot, joita on ainakin salkullinen. Tai parikin. ;) Ja suorasanaiset tekstit. Yksi tai kaksi tärkeää muistivihkoa on kateissa.
Yksi kässäri alullaan vain lyijykynällä kirjoitettuna versiona. Pitäisi näpytellä koneella toinen raakaluonnos siitäkin digitaaliseen muotoon. Näkisin sitten, onko siitä mihinkään. Muistan, miten innoissani olin siihen liittyneestä ideasta ja juonen poikasesta. Voisikohan se vielä innostaa uudestaan?
Leipätyöt ovat keskeyttäneet hyvät kirjoitusprojektit. Mitä kun raahautuu työpäivän jälkeen kotiin lopen uupuneena päivästä ja viikosta toiseen. Mitäs silloin muuta tekee kuin nauraa pöytälaatikosta pursuileville teksteilleen: Hullun hommaa! Pelkkää hömpötystä! Tärkeää on vain saada palkka ajallaan ja maksaa laskunsa. ;) HUS kirjoittamisen haihatus! Mitä siitä jos monet ovat menneet jo ohitseni ja polun päässä hurraavat omille saavutuksilleen! Minä puurran työmaalla, jota ei voi sanoa haihatteluksi!
Silti haihattelu on pysyvä ominaisuuteni: kirjoittaminen. Tavalla tai toisella.
Koulutyttönä kirjoitin pinokaupalla päiväkirjoja ja minulla oli lukuisia kirjekavereita Suomessa ja ulkomailla. Jossain vaiheessa kirjoittamisesta tuli työ, mainostekstejä! Sitä äitini ei sentään pitänyt haihatteluna! Vaikka eikös mainostekstien kirjoittaminen jos mikä ole haihattelua!
Vaan pääseekö pantteri pilkuistaan? Tässä sitä kirjoittelen blogiakin taas. Ja suunnittelen yhä vaan kirjoittamista. Kotitöitäkin on miljoona rästissä ja pitäisi tehdä vielä sitä ja tätä.
Mutta kirjoittamista, kirjoittamista en sitten millään jätä! (: